“Sataman neuvottelut keskeytyivät. Uutta aikaa ei sovittu. Ahtaajien lakko alkaa aamulla 4.3. klo 06.00. ”

AKT:n viestinnän toimittajille lähettämä tekstiviesti keskiviikkoiltana.

“MTV3: Yle on luotettavin”

Otsikko Ylen teksti-tv:ssä tiistaina 9.2.2010. Otsikko viittaa Oikeusministeriön ja MTV3:n teettämään tutkimukseen, joka sekin on aika huvittava. Tutkimuksen mukaan tässä on kolmen kärki asioista, joihin suomalaiset luottavat eniten:

• Ylen uutiset
• MTV3:n uutiset
• Tarja Halonen

Itse luotan kyllä näitä enemmän esimerkiksi siihen, että maa on pyöreä tai että minulla on töitä huomennakin.

Presidentti Tarja Halosella on ongelma:

“Omaa suoriutumistaan Halonen puntaroi kahtaalta. Hän katsoo pitäneensä toisen kauden alussa antamansa lupauksen rohkeammasta arvovaikuttamisesta, mutta myöntää että kansalaiset olisivat toivoneet vieläkin rohkeampia otteita.

Ongelmana kuitenkin on se, että presidentti ei saisi astua hallituksen reviirille, päivänpolitiikkaan.

Siinä Halonen näkee myös sukupuolirajan. Hänen mukaansa eduskunnan puhemiehelle Sauli Niinistölle tunnutaan annettavan mediaa myöden enemmän vapauksia ottaa kantaa asioihin, jotka eivät millään tavalla kulu puhemiehen valtaoikeuksiin. Miesjohtajille sallitaan hänen mukaansa enemmän.

- Kun Riitta Uosukainen (kok.) oli puhemies, silloin tuli joskus sanomista. Että kyllä se menee vähän henkilön mukaan, kuka saa sanoa.”

Kun Halonen on siis kyyhöttänyt linnassaan hiljaa ja tehnyt vain hyvin vähän mitään avauksia, hän ei näe sitä itsekriittisesti omana virheenään, vaan syyttää mediaa ja sukupuolirooleja.

Halonen itse näkee pitäneensä lupauksen “rohkeammasta arvovaikuttamisesta”, mutta on kyllä hyvin vaikea nähdä, missä arvovaikuttamista on tapahtunut.

Kun leikkii lääkäriä, saa nimensä lehteen. Kun ajaa humalassa ja lääkkeiden vaikutuksen alaisena arviolta 180 kilometriä tunnissa maantiellä ja tappaa kaverinsa, saa mennä linnaan anonyyminä.

Tätä se on se journalistinen ja yhteiskunnallinen vastuu.

WinCapitasta on tullut lähes uskonto ihmisille, jotka edelleen uskovat, että pyramidihuijauksesta kiinni jäänyt kävi tuloksellista valuuttakauppaa. Kailajärveä pidetään lähes messiaana. Siitä on osoituksena esimerkiksi Helsingin Sanomien eilinen juttu wincapitalaisten hengennostatustilaisuudesta.

Toimittaja Minna Passi kirjoittaa jutussaan:

WinCapitan johtohahmon ja poliisin pääepäillyn Hannu Kailajärven kerrottiin olevan tilaisuudessa henkisesti läsnä.

Kauppalehden juttu “Avustaja Kailajärvestä: Hypnoosi varmistaa kaupat” vain vahvistaa mielikuvaa. Mutta hetkinen. Missä kohdin Kauppalehden toimittaja on muistanut olla kriittinen?

Kauppalehden toimittaja Teppo Koskinen kirjoittaa esimerkiksi:

Heuristiikasta eli päätöksentekotutkimuksesta väitelleen Kavoniuksen mukaan ohjelman tarkoituksen voi tiivistää siihen, että tietokoneiden avulla ihmisen päätöksenteon tukena on valtava määrä dataa – mutta päätöksenteko datan perusteella on edelleen solmukohta.

Tämän solmun Kailajärven ohjelma pyrkii avamaan antamalla automaattisesti perusteltuja suosituksia käyttäjilleen, Kavonius kertoo.

- Tässä Kailajärvi tekee lisäinnovaatioita ja on niitä tehnytkin, Kavonius sanoo.

Kavonius kuitenkin korostaa, ettei hän ole tietotekniikan asiantuntija, eikä siten voi ottaa kantaa varsinaiseen ohjelmaan tai sen toimintaan ja tuloksiin. Osa ohjelmasta on lisäksi Kailajärven “liikesalaisuutta”. Ilmeisesti ohjelman perustana on muun muassa valuuttakurssien pitkän ajanjakson analyysi.

- Mutta joidenkin käyttäjien kokemusten perusteella näyttää siltä, että ohjelma pystyi antamaan aika hyviä suosituksia siitä, miten kauppaa kannattaisi käydä, Kavonius sanoo.

Kun kerran poliisin esitutkintamateriaalista käy ilmi, että Kailajärvi itsekin on tunnustanut WinCapitan olleen yhtä suurta huijausta, minun on vaikea ymmärtää, miksi Kauppalehti avoimesti mainostaa Kailajärven ohjelmaa ja siten antaa aivan vääriä odotuksia ihmisille, jotka eivät kykene tunnustamaan itselleen ja läheisilleen, että erehtyivät erittäin pahasti Kailajärven suhteen.

Pauliina Grönholm/Helsingin Sanomat: “Hyvää joulua, rouva presidentti!”

Pauliina Grönholm on kirjoittanut tämän sunnuntain lehteen mainion pikkutarinan 7-vuotiaasta Tuuli Björnistä, joka pääsi tapaamaan presidenttiä Linnan avoimien ovien päivänä.

Tarinassa on jopa huipentuma, jonka kohdalla lukija tuntee harmitusta Tuulin puolesta: äidin kamerasta loppuu akku juuri sillä hetkellä, kun Tuuli kättelee presidenttiä. Ei voi olla noin huono tuuri!

Erinomaisesti kirjoitettu juttu, joka antoi minulle paljon enemmän kuin perusuutinen siitä, että presidentinlinna avasi ovensa.

Pidin myös Annamari Sipilän kolumnista.

Lähde: Hitaan journalismin puolesta.

Eilen JSN:n puheenjohtajan paikalta eronnut Pekka Hyvärinen on ryhtynyt jakelemaan lausuntoja, joiden sisältö on vähän mitä sattuu.

Yle Areenan teknisten ongelmien takia en pääse katsomaan Hyvärisen alkuperäistä haastattelua, mutta esim. Ylen uutisten siteerauksen perusteella Hyvärinen on sanonut, että “TV2:n Silminnäkijä-ohjelman väitteille olisi pitänyt olla enemmän kuin yksi lähde”.

No, lähteitähän oli enemmän kuin yksi. Miten monella tapaa Ylen vastausta voi muka tulkita?

Lisäksi Hyvärinen on Ylen mukaan sanonut jotain tähän tapaan:

“Hyvärinen toivoo, että tapauksesta huolimatta hyvä lähdekäytäntö jatkuu Suomessa. Hän ei myöskään tee johtopäätöksiä toimittajien etiikan muuttumisesta, mutta arvelee tolkuttoman kiireen ja kilpailun vaikuttavan työhön.”

Miten “tolkuton kiire ja kilpailu” liittyvät tähän? Yle selvitti lautakasayksityiskohtaa vuoden verran.

Julkisen sanan neuvosto otti eilen kantaa Ylen lautakasaskandaaliin varsin dramaattisella tavalla. Puheenjohtaja Pekka Hyvärinen oli neuvostonsa kanssa eri mieltä asiasta ja päätti erota saman tien.

Tyhmä kysyy tässä vaiheessa, että miksi ihmeessä? Miten ero auttaa suomalaista median itsesääntelyä?

JSN:n päätös on kautta linjan tuomittu. Esimerkkejä: Aamulehti, Helsingin Sanomat, Savon Sanomat ja Iltalehden haastattelussa viestintäoikeuden tutkijatohtori Päivi Tiilikka.

Samat tiedotusvälineet kritisoivat jo syksyllä sitä, että Yle ei ole esittänyt tarkempia todisteita väitteidensä tueksi. Yle lähti ehkä suojelemaan lähdettään liikaa. Varmasti enemmänkin yksityiskohtia olisi voitu kertoa jo Silminnäkijä-ohjelman esittämisen yhteydessä.

Silti JSN:n päätös on oikea. Kun lukee Ylen vastauksen, käy ilmi, että journalistinen työ ei ole tässä ollut vain yhden lähteen sanallisen todistelun kuuntelemista. Kyllä ainakin minä olisin voinut julkaista jutun ihan samoilla perusteilla kuin Yle teki. Nimettömän lähteen todistelu on Ylen kertoman valossa vaikuttanut uskottavalta.

Helsingin Sanomien Reetta Meriläinen kirjoittaa:

“Epäjohdonmukaisilla päätöksillään se [JSN] kaivaa hautaansa aikana, jolloin eettisiä ja moraalisia linjauksia kaivattaisiin kipeämmin kuin koskaan.”

Tästä tulee sellainen olo, että Meriläistä harmittaa vieläkin, että JSN antoi langettavan tuomion Helsingin Sanomille, kun HS käytti nimettömiä lähteitä kirjoittaessaan sukupuolisesta ahdistelusta eduskunnassa.

“Marja [Tiura] kommentoi asioita ainoastaan silloin, kun vastaukseen voi sisällyttää sanaparin ‘Ritva Liisa Pohjalaisen suunnittelema’.”

Anna Perho Radio Aallossa tänään.

Helsinki aikoo karsia palveluverkkoaan lakkauttamalla muun muassa kouluja ja terveyskeskuksia. Se on asukkaiden mielestä aivan hirveän törkeää, samoin esimerkiksi Jari Lindholmin mielestä, joka on listannut blogiinsa kaikki ne poliitikot ja heidän yhteystietonsa, jotka kannattavat palveluverkon supistamista.

Keskustelu tuntuu jotenkin tutulta. Tampereellakin karsitaan kouluverkkoa, mikä sai kaupunkilaiset takajaloilleen. Samaan tapaan toimitaan myös Loimaalla.

En tunne budjettien taustoja, en edes Tampereen osalta, kun en kirjoita kunnallisasioista. Kumminkin näin maalaisjärjellä ajatellen ja sen perusteella, mitä lehdestä olen lukenut, voi arvioida, että kun rahat ovat loppu, jotain pitää tehdä.

Niin hullulta kuin se kuulostaakin, isossa kaupungissa esimerkiksi koulujen oppilasmäärät voivat vaihdella kovastikin kaupunginosasta toiseen. Toisaalla on tyhjää, toisaalla taas täyttä. Helsinki tai Tampere eivät voi myöskään päästää itseään konkurssiin, vaikka verotulot ovat tippuneet roimasti laman myötä. Siinä mellakassa on pakko tehdä ikäviäkin ratkaisuja.

Tai hei, eipä tarvitse sittenkään. Mitäs jos nostetaan kaikkien veroja vaikka viisi prosenttiyksikköä ylöspäin?