Tamperelainen toimittaja Teemu J. Kammonen raportoi blogissaan työviikostaan Iltasanomissa. On pakko henkäistä, että kylläpä iltapäivälehdissä tehdään erilaista työtä kuin esimerkiksi omalla työpaikallani.

Viikon aikana Kammonen mm. kirjoitti alushousuitta kulkevista naisista, etsi nimensä puolesta hupaisinta kylää Suomessa ja raportoi nuorista tytöistä, jotka heitettiin ulos kielikurssilta alkoholin nauttimisen jälkeen.

Blogissaan Kammonen väittää:

“Maakuntalehdessä tiedon hankkiminen oli helppoa ja kirjoittaminen hidasta. Iltapäivälehdessä asia on päin vastoin. En ole ensimmäinen, joka asian on huomannut, tupakkaparvekkeen tietotoimisto kertoo.”

Omassa työssäni tiedon hankkiminen on vaikeaa ja kirjoittaminen hidasta. Olennaisten ja merkityksellisten tietojen kaivaminen varsinkin kovissa uutisissa on haasteellista. Juttujen kirjoittaminenkaan ei ole helppoa, koska pitkissä jutuissa, joita lähinnä teen, pitäisi olla toimiva rakenne, kutkuttava aloitus, säännöllisin väliajoin lukijan kiinnostusta ylläpitäviä koukkuja sekä ajatuksia herättävä lopetus.

Koska olen toimittajana silkka noviisi, juttujeni rakenteessa olisi loputtomiin parantamisen varaa.

Missikeisari Eino Makunen haukkuu Hesarissa tämän vuoden Miss Suomea Satu Tuomistoa. HS raportoi:

“[Makusen mukaan Tuomiston] vyötärö on pyöristynyt ja vartalo näyttää tasapaksulta.

(…)

Iltalehden haastatteleman missimamman Marjo Sjöroosin mielestä Tuomiston ongelmakohtia ovat vyötärön ohella posket, joiden pyöristyminen näkyy lähikuvissa.

Sekä Makunen että Sjöroos muistuttavat, että missin on pysyttävä kisojen aikaisissa mitoissa. Missisopimukseen kuuluu lupaus kauneuden vaalimisesta.”

Yököttää. Se on toki tiedetty ennenkin, että missikisojen arvomaailmassa on jotain hyvin kieroa. Koska kisat eivät onnistu vaalimaan tervettä saati arvostavaa suhtautumista naisiin ja naisellisuuteen, moiset kisat voisi hyvin lopettaa kokonaan.

Pääsin lukemaan uusinta Journalistia viikon viiveellä. Tuoreesta numerosta kannattaa kuitenkin edelleen nostaa esiin yksi kiinnostava yksityiskohta. Hymyn päätoimittajan Esko Tuluston mukaan Johanna Tukiainen yritti palauttaa heille Ilkka Kanervan tekstiviestien paljastamisesta saamansa 5 000 euron palkkion. Hymy ei kuitenkaan ottanut rahoja vastaan, vaan palautti ne Tukiaisen tilille. Lisäksi Tukiainen ei ole maksanut Hymylle korvausta sopimussakosta. Hymyn ja Tukiaisen välisen sopimuksen mukaan hän ei olisi saanut antaa haastatteluja muille lehdille Kanerva-kohusta.

YLE Radio 1:n tiimi on tehnyt Ilkka Kanervan Johanna Tukiaiselle lähettämistä tekstiviesteistä aarian nimeltä La donna è mobile. Aaria on kuunneltavissa YLE Areenassa. Parodian tekemisessä ovat olleet mukana mm. Iiro Rantala, Mari Palo ja Marzi Nyman.

Uutispöytälaatikossa on menossa kiivas keskustelu siitä, pitäisikö Helsingin Sanomien kaltaisen laatulehden kirjoittaa mitään Paris Hiltonista. Tulkitsen keskustelua niin, että moni hyväksyisi lyhyen pikku-uutisen, jossa kerrottaisiin Hiltonin vierailusta. Silti lukijoita närästää, koska Hesarin kokoinen lehti tekee yleensä isosti ja näyttävästi kaiken, minkä tekee.

Ensimmäisiä Paris Hilton -uutisia oli kirjoittamassa kaksi toimittajaa. Ilkka Kanervan tekstiviestiskandaalista tehtiin jo alkuvaiheessa melkein koko sivun juttu ennen kuin mitään poliittista oli vielä päässyt tapahtumaan.

HS ei selvästikään osaa tehdä mitään pienesti ja kevyesti.

Yksi kommentti minua ihmetyttää. HS:n toimittaja Pauliina Grönholm kirjoittaa:

“Vaikka samaa konsernia olemmekin, Ilta-Sanomat on kilpailijamme siinä missä muutkin lehdet eli samoista uutisista kilpailemme.”

Isojen mediakonsernien ideahan on nimenomaan siinä, että eri lehtien välillä tehdään yhteistyötä, koska se tuo kustannussäästöjä. Eikö Sanomatalossa ajatella näin? Olen yllättynyt.

Helsingin Sanomat piti tänään päivällä huolen siitä, että kansalaiset tietävät tarkkaan, miten Paris Hilton liikkuu maassamme. Kas näin:

“Paris Hilton saapui Finnairin reittikoneella Suomeen”
Otsikko klo 15

“Paris Hilton saapui Finncomin reittikoneella Suomeeen”
Otsikko klo 15.39

Onneksi lehdellä riittää kykyä myös itseironiaan. Päivän kysymyksenä on: “Pitäisikö Helsingin Sanomien kirjoittaa Paris Hiltonista?“

Minkälaisen tekstiviestin ulkoministeri Ilkka Kanerva lähettää naisystävälleen Elina Kiikolle? Kas tällaisen:

“Moi kulta! Toisitko kaupasta lisää särkylääkettä, kun tämä jännetuppitulehdus on pahenemaan päin. Terv. Ike.”

Miss Suomi -kiertue pysähtyi eilen Jyväskylässä. Missit esiintyivät autoliikkeessä, jossa oli paikalla iso joukko toimittajia ja kuvaajia. Sponsorit ja markkinamiehet hymisivät tyytyväisinä ja lehtikuvaajat yrittivät kaikin tavoin vältellä mainoslogojen osumista kuvaan.

Mitä järkeä tässä touhussa on? Tiedotusvälineet tanssivat rasvatun markkinointikoneiston ehdoilla. Miss Suomi -kilpailu, jossa ei muuten enää näin vuosikymmenten jälkeen ole mitään tuoretta, uutta tai yllättävää, saa edelleen ison lauman mediaväkeä liikkelle, vaikka uutiskriteereillä mitattuna kilpailusta olisi syytä kertoa lähinnä lopputulos.

Syy toimittajien läsnäoloon markkinointitempauksessa lienee siinä, että kaikki muutkin kirjoittavat misseistä. Eihän silloin yksikään tiedotusväline uskalla olla paikalta poissa.

Lisää rohkeutta ja omaa ajattelua toimituksiin, kiitos! Entä jos ensi kerralla toimittajat kieltäytyvät tulemasta pr-tapahtumaan, joka järjestetään autoliikkeessä?

P.S. Ilta-Sanomista virkavapaalla oleva Pasi Kivioja kirjoittaa myös misseistä.

Neloselta tulee juuri Huippumalli haussa, jota vahingossa satuin katsomaan. (Tietenkin vahingossa, sillä normaalisti lempiohjelmani on A-Studio. Ei ole muita ohjelmia.)

Ensimmäisenä ruutuun lävähti meikkisarjan product placement -mainos siten toteutettuna, että ohjelman juontaja kehuu ylitsevuotavasti tuotetta. Takavuosina tämä olisi ollut syntiä, mutta nyt se kuuluu asiaan. Eikä siinä mitään pahaa olekaan, sillä tämähän on viihdettä.

Product placement vaatii silti katsojalta sen verran älykkyyttä, että tämä oppii tunnistamaan mainoksiksi myös sellaiset viestit, joita ei ole merkattu erikseen mainoksiksi.

Toivon, että omalla alallani sanomalehtityössä ei ikinä mennä siihen, että mainokset upotetaan teksteihin. Piilomainontaa on toki lehdissäkin, mutta virallisesti se on edelleen kiellettyä.

Miss Suomi 2008 -kilpailun finalistit on julkistettu. Kollegani Mikko Pulliainen laski nokkelasti, että kaksi misseistä on painoindeksin mukaan alipainoisia. Se on varmaan tässä porukassa enemmän etu kuin haitta. Puolet finalisteista on muuten kotoisin Pirkanmaalta.