Tunnustan. En koskaan lukenut Iltalehden vanhaa versiota Ilonasta. Uudistunutta Ilonaa olen selannut muutaman kerran. Se ei ole läpeensä huono lehti. Joukossa on muutama hyväkin juttu. Tyypillisesti ne ovat tavallisten ihmisten kiinnostavia tarinoita.

Mutta entäpä nämä?

• Viivi Avellan: Olen usein yksin kotona (No jösses!)
• Onko Maria Lund oikeasti kylmä diiva? (Tässä vedellään vanhoista naruista. Maria Lund on selittänyt nämä samat asiat lähes joka lehdessä jo ajat sitten.)
• Mitä jos miehesi on väärä sinulle? (Tässä vedellään taas samoista vanhoista naruista. Kaikki ihmissuhteisiin liittyvät uskaliaat kysymykset herättävät lukijan kiinnostuksen, joskaan lehden tarjoamat vastaukset eivät ole kovin hyödyllisiä. Vrt. horoskoopit.)
• Jos mielit kesäksi kuntoon, käännä suoraan sivulle 46. (Tämä on naistenlehtien vakioaihe. Eikö asiaa todellakaan ole vielä ehditty käsitellä viimeisen 10-15 vuoden aikana?)

Ja niin edelleen. Lisäksi Ilona ratsastaa seksillä. Sitä löytyy joka numerosta. Enimmäkseen tuntuu, että Ilona on paremminkin lukijan suruna kuin aitona ilona. Luulisi näet, että lukijan aliarviointi ei tunnu kenestäkään kivalta.

Eivätkö naislukijat muka vaadi enempää? Eikö naisille kannata kirjoittaa älykkäästi? Eikö matalin aita ole aina huonoin vaihtoehto?

Pikantti yksityiskohta loppuun: suuren osan Ilonan jutuista näyttää kirjoittavan toimittaja Ilona Haahtela.

Iltasanomien mainos 9.5.2009: “Satu ja Pirkko: Täysillä tanssifinaaliin.”

Helsingin Sanomat 9.5.2009: “Valmiina viimeiseen tanssiin.”

Iltalehti 9.5.2009: “Satu ja Pirkko: Itku tulee silmään.”

Iltasanomat ja Helsingin Sanomat kuuluvat Sanoma-konserniin. Iltalehti kuuluu Alma Mediaan. Tanssii tähtien kanssa -kilpailua esittävä MTV3 on ruotsalaisen Bonnierin omistuksessa.

Pauli Aalto-Setälä valittiin huhtikuussa Kotimaa-lehden vastaavaksi päätoimittajaksi. Nyt, puolitoista kuukautta myöhemmin mies vaihtaa työpaikkaa ja hyppää Seiskaa julkaisevan Allerin toimitusjohtajaksi.

Liekö kukaan kyennyt aikaisemmin alalla näin nopeisiin urakäänteisiin?

Sain pari päivää sitten rekisteröityä itselleni tunnuksen Spotifyyn, jota esimerkiksi Helsingin Sanomat pitää musiikkimarkkinoiden seuraavana vallankumouksena. Palvelun idea on siinä, että suuri osa maailman musiikista löytyy yhdestä palvelusta. Jos saa kutsun palveluun, voi musiikkia kuunnella ilmaiseksi mainosten kera. Maksamalla kuukausittaisen jäsenmaksun kuka tahansa saa tunnuksen ja pääsee eroon mainoksista, joita tosin oman parin päivän käyttöni aikana ei ole ollut nimeksikään.

Tässä ilmainen Spotify-kutsu blogin lukijoille. Nopein vie. Olkaa hyvä:

https://www.spotify.com/invitation/AizKtST8fjbKy3fY

“Bileiden musiikkivieraana esiintyy mestaripelaajien toiveesta Matti Nykänen.”

Helsingin Sanomat JYP:n mestaruusjuhlien musiikista.

“Meillä on hauska pääministeri. Näin sitä taas saatiin laman keskellekin muuta mietittävää.”

MTV3:n Timo Haapala blogissaan.

Big Brotherin seuraava tuotantokausi alkaa syksyllä. Tässä vaiheessa kevättä vuorossa ovat koe-esiintymiset. Sanomalehdet raportoivat nyt kilvan siitä, kuinka vanhoja osanottajia ohjelmaan on hakemassa.

Big Brother -uutisointi osoittaa median alemmuustilan. Fiksut toimittajat eivät enää tunnista, mikä on uutinen.

Luulisi olevan itsestäänselvää, että uutinen ei ole jonkun televisio-ohjelman alkaminen. Ainahan tv:ssä alkaa ohjelmia. Kuinka monesti televisio tekee uutisjutun sanomalehden juttusarjan alkamisesta?

Miksi Big Brother -uutisia suolletaan ympäri vuoden? Eikö se jo riitä, että kaikki verkkolehdet ovat täynnä BB-juttuja sarjan pyöriessä syksyllä? BB-uutisia on niin vaikea sivuuttaa, koska ne täyttävät väistämättä ruudun.

Miksi jokaisesta BB-talossa tapahtuvasta käänteestä on kerrottava lukijoille? Eikö ole ilmiselvää, että ne, jotka sarjaa katsovat, tietävät tapahtumat muutenkin ja ne jotka eivät katso, eivät ole vähääkään kiinnostuneita?

Miksi BB:stä ei ole juurikaan tehty kunnollisia ilmiöjuttuja? Näinkö laiskoja toimittajat ovat?

Vastaus näihin kysymyksiin on, että kyllä, toimittajat ovat laiskoja. Sen lisäksi suomalaisilla tiedotusvälineillä näyttää olevan vimmattu tarve maksimoida kävijämäärät kehittelemällä hömppäotsikoita, joissa on mahdollisimman paljon seksiä. BB-talostahan näitä otsikoita irtoaa helpolla. Lehdet eivät ole vieläkään hoksanneet, etteivät kasvavat kävijämäärät sinänsä tuota rahaa. Paljon olennaisempaa on, minkälaiset kävijät sivuja lukevat. Mainostajat eivät ole kiinnostuneita massoista, vaan kohderyhmistä.

Mitä mainostajiin tulee, toimittajat ovat hylänneet BB-uutisoinnissa perinteiset Journalistin ohjeet, jotka kieltävät piilomainonnan. Nyt sitä tehdään ihan surutta, eikä ketään tunnu touhu häiritsevän.

“Hymyssä on jälleen eniten täysiverisiä juttuja! Kunnolla lukemista eikä mitään pilipali-palstanpätkiä.”

Hymy omilla nettisivuillaan.

Torstai-illan yllätyshuomio: Diamond Rion One more day with you ja Kenny Chesneyn Way down here kuulostavat ensitahdeiltaan aika samanlaisilta kappaleilta. Musiikissakin kaikki on näköjään jo keksitty.

“Aki ja Helena Karihtalan, 40, (o.s. Säkkinen) ero tuli viime kesänä monille suurena yllätyksenä, sillä parin liittoa pidettiin yhtenä pääkaupunkiseudun julkkisparien onnellisimmista. Paria yhdisti muun muassa liikunta ja oululaisuus.”

Iltalehti torstaina 22.1.2009.