Kiilablogi on tehnyt kyselyn kesätyön ha(l)usta media-alalla. Kommentit hakijoilta kertovat, että kesätyön hakeminen on suuri tuskan aihe, kun mitään ei ensi hädässä tahdo löytyä, ja toisaalta työnantajat hyppyyttävät hakijoita mennen tullen.

Minun on vaikea antaa neuvoja kenellekään, koska en teknisesti ottaen ole koskaan ollut kesätöissä (vaikka olenkin ollut kesäisin töissä). Yritän silti listata joitakin työllistymisvinkkejä.

Itse käytin seuraavia tapoja hankkiakseni työpaikan, joka sittemmin muuttui kuin itsestään vakinaiseksi:

• Olin liikkeellä nousukaudella. Se on valitettavasti tosiasia, johon tällä hetkellä töitä hakevat eivät voi vaikuttaa.
• Olin aktiivinen free. Mietin juttuni tarkkaan ja sain lähes kaiken myytyä, mitä tarjosin. Free-työn kautta sain pidennettyä ansioluetteloani ja toisaalta hankin suhteita. Muutama nimekäs asiakas tekee hyvää työnhaussa seuraaviin paikkoihin. Nimekkäitä asiakkaita taas saa, kun miettii hyvin tarkkaan, miten myydä juttunsa juuri siihen nimenomaiseen lehteen.
• Tein aktiivisesti töitä pienlehdissä, millä voi kerätä jonkinlaisia tienestejä ja pitää omaa ammattitaitoaan yllä. Pienlehtien ei tarvitse tarkoittaa läpeensä kaupallisia tiedotuslehtiä, vaan myös journalistisesti hyvätasoisia harraste- tai paikallislehtiä.
• Pidin blogia. On yllättävää, kuinka sen kautta voi kertyä suhteita, joita voisi kai vieläkin käyttää hyväkseen, jos olisin työpaikan tarpeessa.
• Menin työharjoitteluun surkealla palkalla. Siitä aukeni kuitenkin hyvä työpaikka mainiolla palkalla.

Tunnen ihmisen, joka pyydettiin kesätöihin sen jälkeen, kun hän oli ensin avustanut nykyistä työnantajaansa free-toimittajana. Kesätyöstä irtosi määräaikainen työsuhde, joka muuttui myöhemmin vakituiseksi.

Työnantajat eivät halua töihin ketä tahansa. He haluavat ihmisiä, joita uskovat ehdottomasti tarvitsevansa. Töihin pääsee, kun pystyy vastaamaan mielikuviin. On aivan eri asia olla hyvä kuin näyttää hyvältä. Missään ei ole sellaista pörssiä, jossa journalisteja verrattaisiin toisiinsa. Niinpä aktiivisuus monella saralla luo mielikuvan pätevästä journalistista, vaikka työnantajalla ei ole mitään keinoja vertailla yksittäistä työnhakijaa kaikkiin niihin muihin, jotka eivät ole vielä päässeet näyttämään kykyjään.

Tiedän, että työnhaku on vaikeaa ja osittain kyse on silkasta tuurista. Kehottaisin kesätyöahdistuksesta kärsiviä käyttämään energiaa työllistymiseen talviaikana. Kuka kesätöitä tarvitsee, jos pystyy hankkimaan alan töitä ympäri vuoden?

“Minulla on sellainen olo, että pitkä osa minun elämästäni on mennyt junassa reissaten. Haluaisin nähdä vähän enemmän lapsia ennen kuin he muuttavat pois kotoa. Jos minä menen vielä neljä vuotta pötköön, niin minulla on aika aikuiset lapset.”

Kansanedustaja Janina Andersson kertoi Ylen haastattelussa, ettei asetu enää ehdolle eduskuntaan.

Havainto toimittajan elämästä, osa 4: Yllättävän moni tiedottaja on ryhtynyt korvaavaksi puhelinluetteloksi. Se on nyt vaan niin, että jos tahdon puhelinvaihteeseen, soitan puhelinvaihteeseen. Jos taas haluan apua, soitan tiedottajalle, jonka toivon aidosti auttavan. En tahdo, että tiedottaja vain työntää eteeni listan numeroita, joista saan ehkä apua, jos hyvä tuuri käy.

Kiitos Metsolle siitä, että palvelitte ja autoitte. Lyhensitte työpäivääni tänään.

Pieni suomenruotsalainen Papper taisi tehdä ennätyksen päätoimittajan erottamisessa. Helsingin Sanomat kertoo:

“Papperiin päätoimittajaksi Seitsemän päivää -lehdestä pestattu Sunniva Strömnes, 32, ehti työskennellä uudessa työpaikassaan vain yhden päivän ennen kuin sai lopputilin.

‘Toimitusjohtaja soitti keskiviikkoiltana ja sanoi, että toimituksessa on kriisi. Työntekijät kokivat niin kauheana sen, että heidän pomokseen tulee Seiskan juorutoimittaja’, Strömnes sanoo.”

Hesarin jutussa on virhe. Jos päätoimittaja allekirjoitti työsopimuksen maanantaina ja hänet erotettiin keskiviikkona, hän ehti silloin työskennellä lehdelle yhteensä pari päivää. Laskuvirheestä huolimatta ura Papperissa jäi erittäin lyhyeksi.

“Nykyään en pääse matkustaman. Se on koiran homma ja lyhyt lieka. Valitettavasti pysyn täällä, kun muut juoksevat ja reissaavat ympäriinsä. Yritämme kuitenkin järjestää joitakin ekskursioita ja seminaareja, jotta pääsisi ulos käymään, mutta harvoin niitä järjestetään.”

Ylen uutisten uutispäällikkö Petri Jauhiainen kertoo työstään Ylen sivuilla. Joskus ihmettelen, miksi jotkut haluavat päälliköiksi. Valtaa ja isoa palkkaa vastaan joutuu luopumaan monesta hauskasta asiasta, kuten siitä äärimmäisen mielenkiintoisesta kenttätyöstä, jota toimittajan työ parhaimmillaan on. Kärjistäen voi sanoa, että kun toimittaja seuraa Berliinin muurin kaatumista paikan päällä – esim. Pertti Nättilälle muurin murtuminen oli yksi työuran kohokodista – päällikkö pyörittelee papereita toimistossa.

Pauli Aalto-Setälä valittiin huhtikuussa Kotimaa-lehden vastaavaksi päätoimittajaksi. Nyt, puolitoista kuukautta myöhemmin mies vaihtaa työpaikkaa ja hyppää Seiskaa julkaisevan Allerin toimitusjohtajaksi.

Liekö kukaan kyennyt aikaisemmin alalla näin nopeisiin urakäänteisiin?

Turun Sanomat kertoi aiemmin tällä viikolla käynnistävänsä yt-neuvottelut. TS-yhtymä kertoi Aamulehdelle ja STT:lle, että yt-neuvotteluissa keskustellaan irtisanomisista ja lomautuksista. Osoittaakseen aitoa turkulaista mentaliteettia TS-yhtymän omistaja Keijo Ketonen lausui puolestaan Helsingin Sanomille, ettei yt-neuvotteluissa ole tarkoitus “uhata työntekijöitä lomautuksilla tai irtisanomisilla vaan keskustella mahdollisuuksista vähentää yhtymän kuluja”.

Oli miten oli, Turun Sanomissa on hyvää kokemusta esimerkiksi päätoimittajan palkkaamisesta määräaikaiseen työsuhteeseen. Nykyinen päätoimittaja nimitettiin tehtäväänsä vuoden alusta, ja hän jatkaa kesään asti. Sisäpiirilähteiden mukaan seuraava päätoimittaja arvotaan konsernin sisältä. Arvonnassa vahvoilla on ensimmäinen käytävällä vastaan tuleva toimittaja, jolla on siisti puku ja kravatti.

Aamulehden ala-aulan edessä järjestettiin tänään pienimuotoinen mielenosoitus, jossa naiset halailivat ja suukottelivat toisiaan protestina Johanna Korhosen potkuille Lapin Kansasta.

Mielenosoitukseen saapui parikymmentä osanottajaa. Tapahtumaa seuraavia toimittajia, kuvaajia ja muuta yleisöä oli läsnä selvästi enemmän.

Ylen Lapin radio kertoi tänään, että Alma Median toimitusjohtajaa Kai Telannetta on uhkailtu, jonka vuoksi hänellä on kotonaan nyt turvamiehet. Häirikkösoittoja on tullut läpi yön.

Paisuva tasa-arvoskandaali Alma Median ympärillä jättää kaikki Suomen käsikirjoittajat työttömiksi. Mistä enää jatkossa repiä huumoria, kun todellisuus on tarua ihmeellisempää?

Alma tekee parhaillaan parodiaa itsestään. Esimerkkejä:

“Alma Median merkittävän omistajan, suursijoittaja Kai Mäkelän mukaan kohu Lapin Kansan päätoimittajan Johanna Korhosen potkuista nostaa yhtiön arvoa.

‘Kaikki vaan alkaa kiinnittää huomiota yhtiöön’, Mäkelä sanoo Iltasanomissa.”

Helsingin Sanomat tänään.

“Minusta olisi aika erikoista, jos tässä olisi julkilesbo. Jokuhan voi olla kaappilesbo tai homo, niitähän on varmasti.

Mutta jos puhutaan ihmisestä, joka edustaa Lapin Kansaa, niin kyse ei ole vain lehden, vaan koko maakunnan edustamisesta. Ja jos hän on julkisesti parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa, niin kaikki mitä hän kirjoittaa, peilautuu hyvin helposti sitä vasten, mikä hänen yksityissuhteensa on. Se voisi tuottaa vaikeuksia. Minä ainakin kustantajana miettisin kaksi kertaa, valitisisinko sellaista päätoimittajaksi vai en.”

Lapin Kansan nykyinen päätoimittaja Heikki Tuomi-Nikula Ylen uutisissa.

“Vaikea uskoa, että Tuomi-Nikula olisi sanonut, että julkilesbo ei sovi Lapin Kansan päätoimittajaksi. Ja jos näin on: lausunto ei edusta Alma Median kantaa.”

Alma Median toimitusjohtaja Kai Telanne Lapin Radiolle.

Eipä silti, osaavat muutkin huumorin:

“Tulkaa kaikki naiset joukolla tukemaan Alma Median irtisanomaa Johanna Korhosta Hellyyden ilmaukseen huomenna perjantaina 3.10. klo 12.30-13.00!

Tarkoituksena on ruuhkauttaa Aamulehden ala-aula, Tampereen Siperiassa, hellyyttä toisilleen osoittavilla naisilla. Halaukset, pusut, suutelut, kaikki hellyys on tervetullutta.”

Tampereen viestinnän opiskelijat viestissä, joka kiertää sähköposteissa.

“Henkilökohtaisesti on taas pakko ihmetellä, miksi opiskelenkaan journalismia voidakseni mahdollisesti joskus tulevaisuudessa pyrkiä töihin vaikka juuri tähän kyseiseen konserniin.”

Timo-Pekka Heima blogissaan.

Mitä jos vaikka ihan kaikki Suomen toimittajat irtisanoutuvat ja viestinnän opiskelijat ryhtyvät rakennusmiehiksi ja -naisiksi? Eikö se olisi paras tapa boikotoida Alma Mediaa?

Tässä oiva esimerkki siitä, mitä on viihteen ja journalismin ero: Nelosen Maria-keskusteluohjelma tarttui heti kiinni aikaan ja otti haastatteluun tänään illalla Lapin Kansasta erotetun Johanna Korhosen.

Lue lisää »