Keskisuomalaisen entinen päätoimittaja Erkki Laatikainen uumoilee, että vain kolmannes nyt seitsemänpäiväisinä ilmestyvistä sanomalehdistä on hengissä 10-15 vuoden kuluttua. Lisäksi omistus kasaantuu noin viiteen konserniin.

Laatikaisen ajatukset lienevät oikeansuuntaisia.

Eri lähteistä kerättyjen tietojen perusteella näyttää siltä, että 1-2 suomalaista sanomalehteä siirtyy tabloidiin seuraavan kahden vuoden aikana Lapin Kansan, Pohjolan Sanomien ja Kainuun Sanomien lisäksi.

Helsingin Sanomat julkaisi eilen IPad-versionsa kaikelle kansalle. IPad-lehti on luettavissa maksutta, jos on tilannut HS:n digilehden paperilehden lisäksi. Hesarin voi tilata myös täysin digitaalisena versiona, mutta tilaus pitää uusia 30 päivän välein Applen kaupassa.

Hesarin sunnuntainumerot paperilla ja digilehti maksavat yhteensä 209 euroa. HS:n seitsemänpäiväinen tilaus maksaa 269 euroa. Jos lehteä haluaa siis lukea kestotilauksena lähinnä IPadista, saa kokonaisuuden vuodessa 70 euroa halvemmalla kuin jokapäiväisen paperilehden. 30 päivän välein uusittava IPad-tilaus maksaa 192 euroa vuodessa.

Hesarin IPad-versiossa ei ole vielä sarjakuvia. Ne ovat vasta tulossa.

Suomen Kuvalehti on tästä päivästä lähtien saatavilla iPad-versiona. SK väittää olevansa ensimmäinen suomalainen lehti, joka on tarjolla lukulaitteessa, mutta se ei ole aivan totta. Alma Median lehtiä on pystynyt lukemaan jo jonkin aikaa amerikkalaisen jakelijan kautta iPadissa. Se on tietysti totta, että Almalla ei ole vielä omaa iPad-jakelua.

Kätevät lukulaitteet mullistavat lehtimarkkinat siten, että noin 20 vuoden kuluttua:

• Suomessa on viisi valtakunnallista yleissanomalehteä, jotka pyrkivät tuottamaan uutisia koko maan väestöä ajatellen. Lehdet ovat Helsingin Sanomat, Iltalehti, Iltasanomat sekä yksi Alma Median seitsemänpäiväinen sanomalehti, joka saattaa olla nimeltään Aamulehti tai sitten ei. Nämä lehdet eivät ole enää maakunnallisia tai paikallisia sen enempää kuin Hesari on paikallinen Jyväskylässä.
• Sen ohella Suomessa ilmestyy joukko alueellisia sanomalehtiä, jotka palvelevat ensisijaisesti tietyn alueen ihmisiä. Jako menee suurin piirtein samaan tapaan kuin nyt maakuntalehtien reviirirajat.
• Suomessa saattaa 20 vuoden kuluttua ilmestyä myös useita erikoissanomalehtiä, eli Kauppalehti ja Taloussanomat saavat kilpailjoita. Muille erikoisalueille syntyy uusia lehtiä.
• Lehdillä ei ole enää perinteisiä levikkirajoja, vaan lukijoista kilpaillaan aktiivisesti alueiden reunoilla. Valtakunnalliset lehdet kahmivat valtakunnallisia mainostajia ja taistelevat levikistä koko maassa.
• Kaikkia tärkeimpiä lehtiä voi tilata vielä paperiversiona, joka on kalliimpi kuin sähköinen lukulaiteversio.
• Eniten paperilla tilataan aikakauslehtiä, joita voi tosin lukea myös lukulaitteista.
• Pienen alueen lehdet, kuten Pieksämäen Lehti, Länsi-Suomi tai Länsi-Savo uhkaavat kuolla pois. Syynä on, että niillä ei ole varaa pysyä teknologisen kehityksen ja kiristyvän uutiskilpailun kyydissä.
• Niklas Herlin on kyllästynyt suoltamaan rahaa lehtibisnekseen, joten Uusi Suomi lepää haudassaan.

Mitä mieltä olet tällaisesta tulevaisuudenkuvasta?

Helsingin Sanomat ilmoitti tänään esittelevänsä viikonloppuna Expert Expo -messuilla sähköisille lukulaitteille tekemänsä version printtilehdestään. Kyseessä on kuitenkin vasta testiversio, jonka julkaisemisesta kaikkien asiakkaiden käyttöön lehti ei toistaiseksi hiisku julkisesti mitään.

Kyseessä on tärkeä päänavaus. Tästä alkaa printtilehden kuolema. Kuolinkamppailu kestää vielä ainakin 20 vuotta, mutta lehtien lukeminen iPadin tai vastaavien sähköisten lukulaitteiden kautta yleistyy varmasti lähivuosina runsaasti.

Itse aion siirtyä lukemaan Hesaria lukulaitteesta heti, kun se on teknisesti mahdollista.

Matti Lintulahti on bongannut mielenkiintoisen tutkimuksen uutisten kysynnästä Yhdysvalloista. Kysyntä on nimittäin kasvussa, mutta uutisia luetaan nyt mieluiten verkossa eikä paperilla.

Olen huomannut, että jotkut kollegani pelkäävät – tai jopa toivovat – ettei toimittajia tulevaisuudessa enää tarvita. Sehän on ihan höpöpuhetta. Vaikka sosiaalisen median käyttö on nyt vilkasta, se ei tarkoita, että naapurin Jaska tosiasiassa kykenisi samanlaiseen sisällöntuotantoon kavereilleen kuin ammattilaistoimittajat.

Ja miksi Jaska edes ryhtyisi siihen? Useimmilla ihmisillä on parempaakin tekeimstä kuin kärttää ministerin haastattelua.

Sen sijaan paperinen lehti kuolee aikanaan, vaikka kaikkialla väitetään toista. Applen iPadin kaltaiset laitteet mullistavat lehtien lukemisen – ja se on pelkästään hyvä asia!

Tulevaisuudessa lehtien markkinat jaetaan uusiksi. Lehdellä ei ole enää yhtä levikkialuetta, jossa voi pitää monopolia, vaan koko Suomesta tulee potentiaalista markkina-aluetta. Yhä useampi lehti voi pienellä vaivalla kasvaa puolivaltakunnalliseksi. Kun toimituksissa ei voida enää luottaa siihen, että tutulla levikkialueella ihan tottumuksesta tilataan lehti, on pakko miettiä sisältöä ankarasti joka päivä.

Lintulahden siteeraamassa tutkimuksessa alle 30-vuotiaiden uutisten kulutus on vähentynyt. Uskon, että kyse on samasta ilmiöstä, joka on ollut aiemmin nähtävissä sanomalehtien tilaamisessa. Nuoret eivät tilaa, mutta heti kun asuntolaina, vakituinen työsuhde, perheen perustaminen ja muut seikat tulevat ajankohtaisiksi, lehtikin tilataan.

Kaikki pienet orastavat merkit viittaavat siihen, että ruotsinkielisen median lippulaivan, Hufvudstadsbladetin, kuolinkamppailu on alkanut. Valitettavasti.

Etelä-Suomen Sanomat julkaisee tänään ensimmäistä kertaa Sunnuntaisuomalaisen. Lehti on siis liittynyt alun perin Keskisuomalaisen ja muutaman muun maakuntalehden yhteishankkeeseen, jossa kaikille lehdille tuotetaan yhtenäinen sunnuntaisivusto.

Tämä on jälleen yksi osoitus siitä, että syndikointi lisääntyy entisestään suomalaisessa lehdistössä. Se on mahdollista, koska:

• Emme ole vielä siirtyneet täysin digitaaliseen sanomalehtien lukemiseen, jolloin koko maa olisi lehtien yhteistä kilpailukenttää.
• Suomessa maakuntalehdet ovat muodostaneet tiukat levikkirajat, eivätkä lehdet juuri kilpaile keskenään laajentaakseen reviireitään.
• Lehdillä on halu parantaa kannattavuutta.

Kannattavuus paranee, kun vähennetään kustannuksia ja mikäpä onkaan parempi tapa karsia kuluja kuin julkaista samaa aineistoa monessa ympäristössä.

Kehityksellä on nähdäkseni vain yksi päätepiste: Suomeen muodostuu seuraavaksi 20 vuodeksi muutama lehtitalo, joka tuottaa materiaalin kaikille muille. Paikallisesti eri lehdissä tehdään enää vain paikalliset uutiset, joita ei pysty kovin helposti syndikoimaan.

• Aamulehti on keskuspaikka, jossa tuotetaan suurin osa aineistosta muihin Alman lehtiin. Yhteistyörinkiin kuuluu jo nyt Alma Median ulkopuolisia lehtiä.
• Keskisuomalainen vastaa materiaalin tuotannosta Pohjanmaalle, Keski-Suomeen ja Itä-Suomeen.
• Helsingin Sanomat on toistaiseksi pysynyt tämän yhteistyön ulkopuolella, mutta saattaa liittyä siihen mukaan tuottamalla aineistoa muille.

Se, että esimerkiksi Sunnuntaisuomalaisessa on mukana toimittaja Pohjalaisesta ja ilmeisesti nyt myös Etelä-Suomen Sanomista, on pelkkä kuriositeetti. Todellisuudessa Keskisuomalainen määrää muiden tahdin.

Kun paperisesta lehdestä luovutaan seuraavan 20 vuoden aikana, kilpailutilanne menee uusiksi ja nämä yhteistyörakenteet todennäköisesti puretaan.