Kesällä perustamani Facebook-ryhmä Hitaan journalismin puolesta on alkanut kasvaa uskomattoman ällistyttävällä tavalla. Itse asiassa (Susan?) ruususen unta nukkunut ryhmä on saanut parin viime viikon aikana aivan yllättäen 1 000 uutta jäsentä.

Nopeus yllätti hitaan. Kasvun kehitys on jäänyt minulta ylläpitäjänä huomaamatta. Toisin sanoen en osaa tarkalleen sanoa, mikä oli se päivä, kun padot avautuivat, ja koko Facebook-maailma halusi tulla kannattamaan hidasta journalismia. Sen tiedän ainakin, että pelkästään viimeisen vuorokauden aikana ryhmään on tullut noin 400 uutta jäsentä.

Olen innokkuudesta vilpittömän iloinen. Ryhmän sivulla käydään mielenkiintoista keskustelua aiheesta. Ota sinäkin osaa!

Arvo Tuominen kysyy muuten ryhmän seinällä:

“Liityin tähän hieman hitaasti eli vasta nyt ja ihmettelen, miten journalismi voi olla niin hätäistä, kun kaikki näyttävät kuuluvan tähän hitaan journalismin ryhmään?”

Sanos se.

Minusta tuntuu, että minusta on lyhyessä ajassa tullut nettimaailman toisinajattelija. Innokkaat media-alan ajattelijat ovat jo hautaamassa printtilehteä. Kansalaisjournalismi, se on se juttu. Netissä vain erittäin nopeat pärjäävät. Kaikki pyörii netin ympärillä.

Olen eri mieltä. Mielestäni lehtitalot ovat karahtamassa kiveen, jos ne ajattelevat, että ainoastaan nettipalveluja kehittämällä turvataan liiketoiminta. Tosiasiassa maksuttomilla uutisilla on vaikea saada nettisivustoa kannattavaksi. Sanomalehtien ydinbisnes on edelleen printtituotteessa, joka tosin pitää vain muokata nykystandardeihin sopivaksi.

Tähän väliin sanon, että joskus 30 vuoden kuluttua printtisanomalehteä ei ole enää olemassa. Aikakauslehti ehkä säilyy. Ehkä. 30 vuoden kuluttua – ja kenties jo aikaisemmin – luemme lehtemme sähköiseltä kämmeneen sopivalta taululta. Siihen on kuitenkin vielä matkaa.

Tanja Aitamurto referoi Uutiskaupassa John Templeä, joka yrittää perustella, miksi Rocky Mountain News kaatui viime helmikuussa. Näin nuoren toimittajan on uhkarohkeaa sanoa, että Temple on osittain väärässä. Minusta asia on kuitenkin niin.

Temple uskoo, että Rocky olisi pelastettu, jos lehden nettiversio olisi ollut asiakkaille käyttökelpoisempi. Minusta Temple sulkee silmänsä muutamilta muilta lehtikuolemaan vaikuttavilta yksityiskohdilta.

• Amerikkalaislehdet ovat luoneet historian saatossa markkinan, jossa liikevaihto tulee irtonumeromyynnistä. Se on virhe. Erityisesti näin taantuman aikaan kaikki irtonumeromyynnissä olevat lehdet kärsivät. Kuluttajat pitäisi sitoa tuotteeseen pidemmäksi aikaa kuin päiväksi. Lehtibisnes olisi alun perin pitänyt rakentaa tilausmyynnin varaan.
• Amerikkalaislehdissä on liian pitkiä juttuja. Sivut on kuin betonoitu tekstierämaalla. Rocky Mountain News oli tässä useita kilpailijoitaan parempi, mutta ei lähellekään niin hyvä kuin monet suomalaislehdistä. Kiireisille kuluttajille tämä ei sovi. Kannattaa huomata, että nytkin suuri osa amerikkalaisista tiedotusvälineistä luottaa verkossa samaan kaavaan. Esimerkiksi The New York Timesin nettijutut ovat pitkiä kuin nälkävuosi.
• Craiglist varasti lehdiltä niiden liiketoiminnan ytimen, luokitellut ilmoitukset. Lehtitalojen olisi pitänyt reagoida nopeammin kehittämällä verkkoon uusia ilmoitustuotteita.
• Itse ajattelen, että uutisiin netissä ja printissä soveltuu lyhyt muoto. Pitkissä jutuissa tulisi kertoa tarinaa, taustoittaa ja tarjota elämyksiä. Suomalaislehdet osaavat juttujen rytmin paljon amerikkalaisia paremmin.
• Lukijoille pitäisi aina ja ikuisesti tarjota sisältöä, jota he eivät odota saavansa. Mitä useammin lehdestä tulee tunne, että tämän minä olen jo nähnyt, sitä heikommaksi lukijasuhde muodostuu. Turhat lehdet on helppo jättää tilaamatta ja ostamatta.

“Digikamerasta voi niin kuin kattoa, että tuossa se kuva on. Jos se on sitä mitä haki, niin voi lopettaa homman ja lähteä lätkimään.”

Helsingin Sanomien eläkkeellä oleva lehtikuvaaja Jaakko Julkunen kiteytti digikameran edut Hesarissa viime sunnuntaina.

Canon julkaisee uuden ammattilaisille ja vakaville harrastajille tarkoitetun järjestelmädigikameran ensi tiistaina 1. syyskuuta. Uusi kamera kantaa nimeä 7D. Kameran ominaisuudet:

• 18 megapikselin kenno
• Moottori raksuttaa 8 kuvaa sekunnissa
• 19 tarkennuspistettä
• 63 valonmittauspistettä
• HD-tason video-ominaisuudet

Canon tuuppasi tänään ulos sarjan pokkareita, joista merkittävin tapaus on G11. Siinä on näet viisi megapikseliä vähemmän kuin edeltäjässään. Janne Heimonen kirjoittaa blogissaan osuvasti, että nyt käsillä saattaa vihdoinkin olla pokkarikamera, jossa on ihan oikeasti mietitty kuvanlaatua ja käytettävyyttä. Pääsääntöisestihän, kuten Heimonenkin toteaa, pokkareilla ei voi kuvata kuin suurin piirtein kirkkaassa auringonpaisteessa keskellä kesää.

Itse menin ostamaan takavuosina Nikonin Coolpix S5:n, jolla ei ole tullut paljoa kuvattua. Se on toki pieni ja kätevä, mutta jos kuvat tärähtävät jopa ulkoilmassa, jossain on vikaa – ja vian lähde en ole minä.

Sain pari päivää sitten rekisteröityä itselleni tunnuksen Spotifyyn, jota esimerkiksi Helsingin Sanomat pitää musiikkimarkkinoiden seuraavana vallankumouksena. Palvelun idea on siinä, että suuri osa maailman musiikista löytyy yhdestä palvelusta. Jos saa kutsun palveluun, voi musiikkia kuunnella ilmaiseksi mainosten kera. Maksamalla kuukausittaisen jäsenmaksun kuka tahansa saa tunnuksen ja pääsee eroon mainoksista, joita tosin oman parin päivän käyttöni aikana ei ole ollut nimeksikään.

Tässä ilmainen Spotify-kutsu blogin lukijoille. Nopein vie. Olkaa hyvä:

https://www.spotify.com/invitation/AizKtST8fjbKy3fY

Telkkarille.com

Entinen työkaverini Jaakko Salonen on avannut netissä uuden nettipalvelun, jonka kautta eri tv-kanavien ohjelmia voi katsoa näppärästi yhden ohjelmaoppaan kautta. Telkkarille.comin ideana on koota kanavien omat netti-tv-palvelut yhden osoitteen alle. Samalla palvelu toimii perinteisenä ohjelmatietopalveluna.

Telkkarille.comista selviää ainakin, että yllättävän suuri osa tv:n ohjelmista on nykyään tarjolla netissä – kun näitä palveluita vain osaisi hyödyntää. Ainakin Nelosella on tarkoituksena lisätä aktiivisesti netissä näytettävien ohjelmien määrää, joten todennäköisesti ennen pitkää kaikki tv:n ohjelmat ovat katsottavissa verkosta.

Silloin me kuluttajat voimme rauhassa unohtaa digiboksin tallennusominaisuudet, paitsi ehkä joidenkin elokuvien tai sarjojen kohdalla, jotka haluamme säästää DVD:lle.

Suomen Kuvalehti avasi tällä viikolla uudistetut nettisivunsa. Lehdessä uudistusta kehuttiin sanomalla, että menestyvä aikakauslehti tarvitsee tulevaisuudessa vahvan internet-sivuston rinnalleen.

Vaan kas, mitäpä uusi Suomenkuvalehti.fi tarjoaa? Automaattisen palvelun, joka työntää Helsingin Sanomista ja Yleltä uutisia SK:n sivuille. Rinnalla kulkee Lehtikuvan ilmeisen toimittamaton kuvavirta, jossa kuvatekstit ovat milloin suomenkielisiä, milloin englanniksi. Omaa sisältöä sivuilla on siis käytännössä enää blogit ja muutamat omat jutut, joita sivuilla yhä julkaistaan.

Ratkaisu on SK:lle helppo ja halpa ja ilmeisesti seurausta siitä, että kustantajan aiempi nettistrategia ei toiminut. SK:n sivuilla julkaistiin aiemmin runsaasti omaa, käsin päivitettyä sisältöä, mutta niillä oli viikossa korkeintaan muutamia kymmeniä tuhansia lukijoita, mikä on verkkolehtien maailmassa todella vähän.

Uudistetut sivut palvelevat näitä harvoja käyttäjiä entistä vähemmän.

Tein perjantaina englanninkielistä puhelinhaastattelua. Kesken haastattelun nauhurista loppuivat yllättäen paristot. Mitä noheva toimittaja tekee tällaisessa tilanteessa? Vaihtaa tietenkin sujuvasti yhdellä kädellä varaparistoja nauhuriin, kuuntelee toisella korvalla, mitä haastateltava puhuu puhelimessa ja kirjoittaa jäljelle jääneellä kädellä muistiinpanoja lehtiöön.

Tai sitten se meni niin, että koko touhu oli yhtä sähellystä, mutta varaparistojen ansiosta haastattelu ei muuttunut täysin katastrofiksi.

Onneksi lukijat eivät lehteä lukiessaan tiedä, millaisissa tilanteissa sitä on toimitettu.

Facebookissa törmää jänniin juttuihin, kuten tähän:

Ruudunkaappaus Facebookista

Kaksi toisilleen tuntematonta henkilöä viestittelee Facebookin status-viesteissä sattumalta samasta asiasta. Jukka, pidä varasi, Minna tulee!