Tämä video jaksaa aina naurattaa!

“Esimerkiksi tietokoneen kovalevyt kestävät yleensä vain takuuajan, eivät yhtään pidempään.”

Iltalehti haastatteli tietokirjalija Petteri Järvistä, joka on Suomessa hieman kummallisessa kaikkitietävän teknologiaviisaan maineessa. Haastattelussa ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, sillä – voitteko kuvitella – Järvinen ei tiedä kaikesta kaikkea.

Kummallinen sitaatti kuitenkin herätti huomion. “Yleensä” kovalevyt mukamas kestävät vain takuuajan. Olenko minä jotenkin poikkeuksellinen ihminen, kun omat kovalevyni ovat kestäneet reilusti pidempään kuin takuuajan? Edellisen kerran kovalevy hajosi minulta joskus vuosia sitten ja olen sittemmin omistanut lukuisia eri kovalevyjä.

Foreca uusi hiljattain internet-palvelunsa aiempaa tarkemmaksi. Uudistus on erityisesti luontokuvaajan mieleen, sillä nyt sivuilta saa maksutta sääennusteen kolmen tunnin tarkkuudella mille tahansa Suomen paikkakunnalle. Tuuliennusteesta näkee, onko tyyntä vai aaltoja ja lämpötilaennusteesta esimerkiksi yön osalta, tuleeko aamulla sumua.

Luontokuvaajien kannattaa kytätä myös Rakentaja.fi:stä löytyvää ilmaista pilviennustetta, joka edellyttää ainoastaan rekisteröitymistä palvelun käyttäjäksi. Kyllähän me kaikki olemme omakotitalorakentajia, heh. Pilviennuste päivittyy tosin hitaasti. Nytkin tuoreimmat tiedot ovat tältä aamulta.

Vertailun vuoksi voi vilkuilla myös Ilmatieteen laitoksen suurpiirteistä ennustetta siltä varalta, että se poikkeaa olennaisesti Forecan ennusteesta.

Vielä kun näihin kaikkiin palveluihin saataisiin sellainen toiminto, että ennusteet pitäisivät aina paikkaansa…

Rehellisesti sanoen en ymmärrä, miksi Twitter on niin suosittu. Palvelun yksiulotteinen käyttöliittymä, jossa kirjoitukset tulevat samaan pötköön ilman hierarkisuutta kahlitsee kunnon keskustelun käymistä. Lisäksi 140 merkin rajoite lisää entisestään tuntumaa, ettei Twitterissä voi sanoa mitään järkevää.

Miksi Twitter on niin suosittu? Twitter on huono!

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan Eero Heinäluoman kotisivut hakkeroitiin nyt viikonvaihteessa. Sivut on suljettu hakkeroinnin jälkeen.

Hakkerin kirjoittama, seksiä viljelevä teksti osoittaa, että huumori ei ole hallussa kotisivuille murtautuneilla. Jos onnistuu murtamaan yhden valtakunnan merkittävimmän poliitikon kotisivujen suojauksen, voisi tilaisuutta kai käyttää johonkin älykkääseen poliittisen satiiriin.

Vaan kun puuttuu äly, puuttuu kaikki.

Kesällä perustamani Facebook-ryhmä Hitaan journalismin puolesta on alkanut kasvaa uskomattoman ällistyttävällä tavalla. Itse asiassa (Susan?) ruususen unta nukkunut ryhmä on saanut parin viime viikon aikana aivan yllättäen 1 000 uutta jäsentä.

Nopeus yllätti hitaan. Kasvun kehitys on jäänyt minulta ylläpitäjänä huomaamatta. Toisin sanoen en osaa tarkalleen sanoa, mikä oli se päivä, kun padot avautuivat, ja koko Facebook-maailma halusi tulla kannattamaan hidasta journalismia. Sen tiedän ainakin, että pelkästään viimeisen vuorokauden aikana ryhmään on tullut noin 400 uutta jäsentä.

Olen innokkuudesta vilpittömän iloinen. Ryhmän sivulla käydään mielenkiintoista keskustelua aiheesta. Ota sinäkin osaa!

Arvo Tuominen kysyy muuten ryhmän seinällä:

“Liityin tähän hieman hitaasti eli vasta nyt ja ihmettelen, miten journalismi voi olla niin hätäistä, kun kaikki näyttävät kuuluvan tähän hitaan journalismin ryhmään?”

Sanos se.

Minusta tuntuu, että minusta on lyhyessä ajassa tullut nettimaailman toisinajattelija. Innokkaat media-alan ajattelijat ovat jo hautaamassa printtilehteä. Kansalaisjournalismi, se on se juttu. Netissä vain erittäin nopeat pärjäävät. Kaikki pyörii netin ympärillä.

Olen eri mieltä. Mielestäni lehtitalot ovat karahtamassa kiveen, jos ne ajattelevat, että ainoastaan nettipalveluja kehittämällä turvataan liiketoiminta. Tosiasiassa maksuttomilla uutisilla on vaikea saada nettisivustoa kannattavaksi. Sanomalehtien ydinbisnes on edelleen printtituotteessa, joka tosin pitää vain muokata nykystandardeihin sopivaksi.

Tähän väliin sanon, että joskus 30 vuoden kuluttua printtisanomalehteä ei ole enää olemassa. Aikakauslehti ehkä säilyy. Ehkä. 30 vuoden kuluttua – ja kenties jo aikaisemmin – luemme lehtemme sähköiseltä kämmeneen sopivalta taululta. Siihen on kuitenkin vielä matkaa.

Tanja Aitamurto referoi Uutiskaupassa John Templeä, joka yrittää perustella, miksi Rocky Mountain News kaatui viime helmikuussa. Näin nuoren toimittajan on uhkarohkeaa sanoa, että Temple on osittain väärässä. Minusta asia on kuitenkin niin.

Temple uskoo, että Rocky olisi pelastettu, jos lehden nettiversio olisi ollut asiakkaille käyttökelpoisempi. Minusta Temple sulkee silmänsä muutamilta muilta lehtikuolemaan vaikuttavilta yksityiskohdilta.

• Amerikkalaislehdet ovat luoneet historian saatossa markkinan, jossa liikevaihto tulee irtonumeromyynnistä. Se on virhe. Erityisesti näin taantuman aikaan kaikki irtonumeromyynnissä olevat lehdet kärsivät. Kuluttajat pitäisi sitoa tuotteeseen pidemmäksi aikaa kuin päiväksi. Lehtibisnes olisi alun perin pitänyt rakentaa tilausmyynnin varaan.
• Amerikkalaislehdissä on liian pitkiä juttuja. Sivut on kuin betonoitu tekstierämaalla. Rocky Mountain News oli tässä useita kilpailijoitaan parempi, mutta ei lähellekään niin hyvä kuin monet suomalaislehdistä. Kiireisille kuluttajille tämä ei sovi. Kannattaa huomata, että nytkin suuri osa amerikkalaisista tiedotusvälineistä luottaa verkossa samaan kaavaan. Esimerkiksi The New York Timesin nettijutut ovat pitkiä kuin nälkävuosi.
• Craiglist varasti lehdiltä niiden liiketoiminnan ytimen, luokitellut ilmoitukset. Lehtitalojen olisi pitänyt reagoida nopeammin kehittämällä verkkoon uusia ilmoitustuotteita.
• Itse ajattelen, että uutisiin netissä ja printissä soveltuu lyhyt muoto. Pitkissä jutuissa tulisi kertoa tarinaa, taustoittaa ja tarjota elämyksiä. Suomalaislehdet osaavat juttujen rytmin paljon amerikkalaisia paremmin.
• Lukijoille pitäisi aina ja ikuisesti tarjota sisältöä, jota he eivät odota saavansa. Mitä useammin lehdestä tulee tunne, että tämän minä olen jo nähnyt, sitä heikommaksi lukijasuhde muodostuu. Turhat lehdet on helppo jättää tilaamatta ja ostamatta.

“Digikamerasta voi niin kuin kattoa, että tuossa se kuva on. Jos se on sitä mitä haki, niin voi lopettaa homman ja lähteä lätkimään.”

Helsingin Sanomien eläkkeellä oleva lehtikuvaaja Jaakko Julkunen kiteytti digikameran edut Hesarissa viime sunnuntaina.

Canon julkaisee uuden ammattilaisille ja vakaville harrastajille tarkoitetun järjestelmädigikameran ensi tiistaina 1. syyskuuta. Uusi kamera kantaa nimeä 7D. Kameran ominaisuudet:

• 18 megapikselin kenno
• Moottori raksuttaa 8 kuvaa sekunnissa
• 19 tarkennuspistettä
• 63 valonmittauspistettä
• HD-tason video-ominaisuudet

Canon tuuppasi tänään ulos sarjan pokkareita, joista merkittävin tapaus on G11. Siinä on näet viisi megapikseliä vähemmän kuin edeltäjässään. Janne Heimonen kirjoittaa blogissaan osuvasti, että nyt käsillä saattaa vihdoinkin olla pokkarikamera, jossa on ihan oikeasti mietitty kuvanlaatua ja käytettävyyttä. Pääsääntöisestihän, kuten Heimonenkin toteaa, pokkareilla ei voi kuvata kuin suurin piirtein kirkkaassa auringonpaisteessa keskellä kesää.

Itse menin ostamaan takavuosina Nikonin Coolpix S5:n, jolla ei ole tullut paljoa kuvattua. Se on toki pieni ja kätevä, mutta jos kuvat tärähtävät jopa ulkoilmassa, jossain on vikaa – ja vian lähde en ole minä.