Kuinka voikin Hetemäen verotyöryhmän raportti kuulostaa mukavalta, kun sen lukee Jarmo Heikkinen!

Linkki videoon.

Nyt on muotia olla vale.

Ensin Karkkilasta löytyi valelääkäri. Sitten huomattiin, että ympäri maata on valeopettajia. Viimeksi sellainen löytyi helsinkiläisestä koulusta. Kangasallakin ehti työskennellä 20 vuotta yksi paperiton valeopettaja. Pirkanmaalla on toiminut myös valeasianajaja.

Ajattelin paljastaa tässä ja nyt, että minä olen valetoimittaja. En ole sitä paitsi edes ainoa Aamulehdessä. Pikainen kysely toimituksen iltavuorossa osoitti, että useampikin journalisti on päässyt töihin, vaikka korkeakouluopinnot ovat kesken. Nykypäivän määrittelyllä olemme kai valeita.

Onneksi korkeakoulututkinto ei ole tässä ammatissa kaiken mitta, ja elämää on myös yliopiston ulkopuolella. Hurjimmat Aamulehden iltavuorolaiset ovat nuoruudessaan tehneet valeopettajan töitä ja siirtyneet sitten valetoimittajaksi. Eräs päällikkötoimittajista on sentään valetoimittajuudestaan huolimatta ihan oikea opettaja.

Helsingissä paljastuneen valeopettajan rikos on nimen väärentäminen tutkintopaperiin, jollaista meillä valetoimittajilla ei edes ole. Meillä ei ole mitään, mitä väärentää.

Palkkaa me valetoimittajat saamme yhtä paljon kuin tutkinnon urakoineet kollegamme.

Olemme mielenkiintoisessa seurassa. Olen tavannut valemyyjiä. Sellainen ihminen on myyvinään, mutta asiakkaan lähestyessä menee piiloon hyllyn taakse.

Kaikki yliopistolla opiskelleet tietävät puolivaleluennoitsijat. Heillä on muodollinen pätevyys, mutta ulosannillinen epäpätevyys. Työssäni tapaan valeasiantuntijoita, joilla on yksi mantra, esimerkiksi talouskasvu, talouskasvu tai porvarihallitus epäonnistuu. Tavallaan he ovat samaa sakkia puolivaleluennoitsijoiden kanssa.

Näin joulun edellä olen kuullut juttuja jopa valejoulupukista. Melko paksua. Uskon, että sellaiset puheet ovat pelkkää valetoimittajien vedätystä.

Helsingin Sanomat julkaisi eilen IPad-versionsa kaikelle kansalle. IPad-lehti on luettavissa maksutta, jos on tilannut HS:n digilehden paperilehden lisäksi. Hesarin voi tilata myös täysin digitaalisena versiona, mutta tilaus pitää uusia 30 päivän välein Applen kaupassa.

Hesarin sunnuntainumerot paperilla ja digilehti maksavat yhteensä 209 euroa. HS:n seitsemänpäiväinen tilaus maksaa 269 euroa. Jos lehteä haluaa siis lukea kestotilauksena lähinnä IPadista, saa kokonaisuuden vuodessa 70 euroa halvemmalla kuin jokapäiväisen paperilehden. 30 päivän välein uusittava IPad-tilaus maksaa 192 euroa vuodessa.

Hesarin IPad-versiossa ei ole vielä sarjakuvia. Ne ovat vasta tulossa.

Haluan lämpimästi kiittää Salon Seudun Sanomia päivän parhaista nauruista.

Nämä loistavat viisi vinkkiä kotikokille (oikeasti kuusi) ilmestyivät Salon Seudun Sanomissa 22.11.2010.

“Kunnioita isoäidin ja -isän reseptivihkoa: perusruuat ovat kulinarismin perusta.

Kun maistelet, keskity. Opit maistamaan oikean maun ja kehityt.

Muista, että liha kypsyy vielä uunista ottamisen jälkeenkin.

Satsaa aina materiaalien laatuun ja tuoreuteen. Käytä suolaa sopivasti.

Maukas ruoka syntyy sydämellä ja rakkaudella.

Mies uhkaili räjähteillä Seinäjoella.”

“Kimmo Sasi vastaa sharia-kritiikkiin – ‘Olen Hesarin urhi’”

Uuden Suomen otsikko lauantaina klo 16.21 jutussa, jossa Kimmo Sasi ei kerro olevansa urhi saati uhri.

Journalistiliitto ei ryhdy selvittämään toimittajien poliittisia kantoja. Onneksi se on tarpeetonta journalistien ammattilehden Journalistin kohdalla. Lehteä lukiessa toimituksen arvomaailmaa ei tarvitse kauaa arvailla esimerkiksi jutun kohdalla, jossa otsikoksi on vaihdettu kokonaissisällön kannalta epäolennaisin lause.

Ison ja rikkaan kustannusyhtiön tunnistaa siitä, että sillä on varaa harrastaa talouslehden julkaisemista 13 vuotta ennen kuin saa ensi kerran lehdestä voittoa.

Journalismiopiskelijoiden harrastuksena alkanut satiirilehti Lehti tekee nyt yhteistyötä myös Ylen kanssa. YleX on tilannut videonpätkiä, jossa piikitellään mediaa ja ajankohtaisia ilmiöitä.

Parin katsotun videon perusteella näyttäisi siltä, että Lehti on asiallistunut. Videot ovat salonkikelpoisia, niissä ei ole pelkästään viittä kirosanaa peräkkäin.

Pienkustantamo Arktinen Banaani on valinnut mielenkiintoisen strategian markkinoidessaan Henna Heinosen uutuuskirjaa Veljen vaimo. Sen sijaan, että kustantaja odottaisi toimittajien tarttuvan kirjaan, mitä ei ehkä suuressa määrin tapahdu, se yrittää innostaa bloggaajia arvioimaan kirjaa.

Palkkioksi blogijulkisuudesta Arktinen Banaani tarjoaa bloggaajille kirjan ilmaiseksi. Valittu strategia on monella tapaa mielenkiintoinen. Ensinnäkin yksittäisellä blogilla on varmasti paljon vähemmän yleisöä kuin isolla sanomalehdellä. Saadakseen paljon julkisuutta kustantajan on toimitettava kirjaa todella monen bloggaajan osoitteeseen. Toisaalta kustantajalla ei ole varmuutta siitä, että isot sanomalehdet tekisivät näyttävät arviot Veljen vaimo -kirjasta.

Jos käy niin, että lehdistö ei kirjasta kiinnostu, se saa joka tapauksessa kotikriitikoilta julkisuutta blogeissa. Lisäksi kotikriitikoiden asenne kirjaa kohtaan on varmasti vähemmän ammattimainen kuin sanomalehtien kriitikoilla, jotka helposti vertailevat kirjaa muuhun Suomessa julkaistavaan kirjallisuuteen. Vertailu ei välttämättä ole kirjalle eduksi, sen sijaan kotikutoinen tapa lähestyä sitä voi hyvinkin olla.

Uutisissa kerrottiin, että Big Brother ei enää yllä uutisiin. Maailmassa on sittenkin oikeudenmukaisuutta.