Julkisen sanan neuvosto on kriisissä – sisäisessä tai ulkoisessa ihan näkökulmasta riippuen. Neuvoston jäsenet kävivät eilen Tampereella Aamulehden vieraana, ja kävimme hyvin mielenkiintoisia keskusteluita paitsi itsesääntelystä, myös korruptiosta Suomessa. Yhteenvetona voi kai sanoa, että toimittajat tietävät paljon asioita, jotka olisi yhteiskunnan edun nimissä tärkää julkaista – jos niihin vain olisi saatavilla vedenpitävät todisteet. Kun näin ei ole, tietty porukka voi rellestää rauhassa.

Palataan kuitenkin JSN:ään. Neuvosto on sisäisissä keskusteluissaan huolestunut huomattavasti taannoisesta lautakasakohusta, jossa ex-pääministeri ja naistenmies Matti Vanhasen väitettiin ottaneen lahjuksia. Nyt neuvosto pohtiikin, miten suomalaista median itsesääntelyä pitäisi kehittää. Journalistin ohjeisiinkin on luultavasti tulossa päivityksiä.

Toimittajien ammattia ei arvosteta enää nykyään kovin korkealle, mutta on syytä miettiä, johtuuko se todella JSN:stä vai jostain ihan muusta. Niinpä kysynkin kaikilta tätä blogia lukevilta, kuinka isossa kriisissä koette median itsesääntelyn olevan ja ajatteletteko asiaa lopulta ikinä?

Toimitusjohtaja Jan-Olof Svarvarin mukaan Strömnes käveli muun toimituksen yli muun muassa sanomalla lehteä sotilaslehdeksi.

Lehteen oli esimerkiksi suunnitteilla juttu uusnatseista. Svarvarin mukaan Strömnes arvioi, ettei se kiinnostaisi ketään. Sen sijaan päätoimittaja halusi jutun yhdysvaltalaisjulkkisesta, ja se olisi tehty pelkästään internetistä löytyvien tietojen perusteella.

Näin ilmaisjakelu Papperin kustannusyhtiön toimitusjohtaja Jan-Olof Svarvar perustelee STT:n jutussa ex-päätoimittaja Sunniva Strömnesin potkuja.

Ulkopuolisen silmin näyttää vahvasti siltä, että yksittäinen riita toimituksessa johti päätoimittajan potkuihin.

Keskisuomalaisen uusi journalistinen strategia kannattaa panna merkille. Tämä on oikeastaan melko harvinainen linjaus suomalaisessa sanomalehtijournalismissa. En tarkoita, etteivätkö lehdet eri puolilla maata tekisi pitkiä juttuja. Niitä tehdään ainakin Helsingin Sanomissa ja Aamulehdessä, joita päivittäin seuraan. Kuitenkin se, että joku sanoo ääneen, että tarvitaan enemmän laatua ja pituutta on kunnioitettavaa.

Keskisuomalainen-lehti on pitkään ollut melkoinen penninvenyttäjä, ja Erkki Laatikaisen päätoimittajakaudella journalismi, mainonta ja politiikka sotkettiin iloisesti sekaisin sopaksi, jota ei voinut kuin päätä pyöritellen katsella.

Pekka Mervola onkin selvästi toista maata päätoimittajana. Loistava juttu!

Nyt kun saisin vielä käsiini jonkun tuollaisen Keskisuomalaisen superpitkän jutun…

Tätä logiikkaa minä en ole koskaan ymmärtänyt.

1. Lukija tilaa sanomalehden ja maksaa siitä lähes 300 euroa vuodessa.
2. Lukija ottaa kuvan jostain uutistilanteesta ja lähettää sen sanomalehdelle.
3. Sanomalehti nappaa kuvaan kaikki tekijänoikeudet ja maksaa siitä muutaman kympin, jos sitäkään. Usein kuvien oikeudet siirtyvät maksutta.
4. Mainostuloilla elävä sanomalehti tekee kävijäennätyksen ja hihkuu saavutuksella.

Sanomalehden maksavat asiakkaat ovat siis osallistuneet vapaaehtoisesti ilman kelvollista korvausta merkittävään sisällöntuotantoon.

Miksi lukijat antavat itseään huiputettavan ihan vapaaehtoisesti?

“Kihlaus on OHI” (Matti Vanhanen ja Sirkka Mertala)

“Tää meidän onnea on” (Virpi Kuitunen ja Jari Sarasvuo)

Siinähän ne elämän kaksi puolta ovat kivasti rinnakkain Iltasanomien kannessa.

Foreca uusi hiljattain internet-palvelunsa aiempaa tarkemmaksi. Uudistus on erityisesti luontokuvaajan mieleen, sillä nyt sivuilta saa maksutta sääennusteen kolmen tunnin tarkkuudella mille tahansa Suomen paikkakunnalle. Tuuliennusteesta näkee, onko tyyntä vai aaltoja ja lämpötilaennusteesta esimerkiksi yön osalta, tuleeko aamulla sumua.

Luontokuvaajien kannattaa kytätä myös Rakentaja.fi:stä löytyvää ilmaista pilviennustetta, joka edellyttää ainoastaan rekisteröitymistä palvelun käyttäjäksi. Kyllähän me kaikki olemme omakotitalorakentajia, heh. Pilviennuste päivittyy tosin hitaasti. Nytkin tuoreimmat tiedot ovat tältä aamulta.

Vertailun vuoksi voi vilkuilla myös Ilmatieteen laitoksen suurpiirteistä ennustetta siltä varalta, että se poikkeaa olennaisesti Forecan ennusteesta.

Vielä kun näihin kaikkiin palveluihin saataisiin sellainen toiminto, että ennusteet pitäisivät aina paikkaansa…

Iltalehti tänään kello 9.03:

“Auer syytön Ulvilan surmaan

Viime syksystä asti vangittuna ollut Anneli Auer todettiin syyttömäksi miehensä Jukka S. Lahden murhaan.”

Iltalehti tänään kello 9.39:

“Auer syyllinen – mielentilatutkimukseen

Ulvilan murhasta syytetty Anneli Auer on syyllinen miehensä Jukka S. Lahden surmaan.”

Iltalehti selitti myöhemmin aamupäivällä:

“Iltalehden sivuilla aluksi ollut väärä tieto Auerin syyttömyydestä perustui yhden käräjätuomarin eriävään mielipiteeseen. Tuomari Mikael Illmanin mielestä hätäpuhelun jälkeisille lavastustoimille jäi liian vähän aikaa. Lisäksi todisteena käytetystä halosta saatu ulkopuolinen DNA-näyte horjuttavat näyttöä tarpeeksi, että Auerin syyllisyydestä jää tuomarin mielestä järkevä epäilys.”

STT uutisoi:

Ulvilan surmasta tuomittu oli jo pakannut tavaransa vankilassa

Ulvilan henkirikoksesta tuomittu perheenäiti järkyttyi syvästi oikeuden ratkaisusta. Asianajaja Juha Mannerin mukaan nainen oli niin varma vapautumisestaan, että oli jo pakannut tavaransakin valmiiksi Turun vankilassa.

Aueria ei ole kuitenkaan tuomittu vielä mistään, koska oikeusprosessi on mielentilatutkimuksen takia kesken.

Tein Aamulehteen 28.3. jutun uudesta design-huume MDPV:stä ja sen taustoista. Siitä, kuinka huumetta on luvattoman helppo tilata internetistä halpaan hintaan. Muutaman kympin ostosta saa ainetta lukuisiksi käyttökerroiksi.

Jutussani eräs entinen huumekauppias kertoi, millaista elämä näissä piireissä on. Toisaalta hän ja haastattelemani asiantuntijat lääkäristä poliisiin olivat huolissaan siitä, millaisia terveysriskejä design-huumeisiin liittyy. Yliannostuksen riski on erittäin suuri ja aine ei välttämättä ole kovin puhdasta.

Jutusta kanneltiin Julkisen sanan neuvostoon. Neuvosto julkisti vapauttavan päätöksen tänään.

“Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä koskevassa asiassa. Lehdellä oli oikeus kertoa yhteiskunnallisesta epäkohdasta eli netin kautta tilattavista lääkkeistä, joita käytetään huumeina.

Kantelu 30.3.2010

Kantelijan mukaan Aamulehdessä 28.3.2010 julkaistu kirjoitus on ristiriidassa ammattietiikan kanssa.
Etusivulla on iso otsikko, jossa kerrotaan, että amfetamiinin korviketta saa halvalla internetistä. Artikkelissa kerrotaan myös, mistä sitä saa (brittiläisestä verkkokaupasta) ja mihin hintaan (15 euroa per gramma). Näiden tietojen lisäksi kerrotaan, että tämä 15 euron annos riittää lukuisiksi käyttökerroiksi. Kantelijan mielestä jutussa annetaan selvät ohjeet siitä, miten, mistä ja mihin hintaan saa hankittua päihdyttävää ainetta.

Aamulehden vastaus 29.4.2010

Päätoimittaja Matti Apunen vastaa, että Aamulehden jutussa kerrotaan uudesta, internetin kautta levitettävästä huumeesta (MDPV). Jutun tarkoitus on kiinnittää huomiota yleiseen epäkohtaan ja uhkaan. Internetin kautta levitettävät huumeet ovat vaarallinen ilmiö, joka internetin luonteen ja levinneisyyden vuoksi tuo design-huumeet käytännössä kaikkien ulottuville. Google-haku ‘MDPV’ tuo näkyviin 154 000 aihetta koskevaa artikkelia. Myös viranomaiset pitävät erittäin mittavana uhkaa, jonka huumeiden levittäminen internetin kautta aiheuttaa.

Lehtijuttua aiheesta on Apusen mukaan mahdotonta kirjoittaa kertomatta huumeen nimeä tai sen hintaa katukaupassa. Tarkkaa ostopaikkaa jutussa ei mainita. ‘Eräs brittiläinen verkkokauppa’ ei johda lukijaa mihinkään täsmälliseen osoitteeseen eikä anna hänelle vihjeitä sen sijainnista.

Yksittäisen ihmisen ratkaisuihin huumeen nimen tai hinnan kertominen ei vaikuta. Sen sijaan juttu voi toimia varoituksena ja informaationa vanhemmille, kasvattajille ja kanssaihmisille. Jutussa ei Apusen mukaan ihannoida huumeiden välitystä tai käyttöä tai niihin liittyvää elämäntapaa.

Ratkaisu

Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu (JO 1). Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8).

Aamulehti kertoo jutussaan ‘Amfetamiinin korviketta saa halvalla internetistää’ kuinka uutta huumetta voi tilata helposti netin kautta. Lisäksi aine luokitellaan lääkkeeksi, jolloin sen maahantuonnista voi selvitä pienillä tuomioilla. Jutussa haastatellun virkamiehen mukaan hallitus vasta kaavailee lakimuutosta.

Yhteiskunnallisten epäkohtien paljastaminen lienee tiedotusvälineiden tehtävistä perinteisimpiä. Se on yksi keino nostaa ongelmat yleiseen tietoisuuteen, yhteiskunnalliseen keskusteluun ja sitä kautta myös päättäjien tietoon ja korjattaviksi. Aamulehti toimii jutussaan juuri näin. Lehti kertoo uudesta huumeesta ja sen hankintakeinoista yleisellä tasolla olennaiset seikat syyllistymättä kuitenkaan lääkehuumeen markkinointiin. Päinvastainen toiminta eli vaikeneminen yhteiskunnallisesti merkittävästä epäkohdasta saattaisi pahentaa itse ongelmaa ja lykätä sen ratkaisun kauas tulevaisuuteen.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Aamulehti ei ole on rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Ratkaisun teki:
Puheenjohtaja Risto Uimonen.”

Markkinointi & Mainonta tietää kertoa, että Helsingin Sanomien palkittu lehtikuvaaja Hannes Heikura jättää lehden. Melko yllättävä uutinen ja lisäksi todella iso tappio HS:lle.

Kaikki pienet orastavat merkit viittaavat siihen, että ruotsinkielisen median lippulaivan, Hufvudstadsbladetin, kuolinkamppailu on alkanut. Valitettavasti.