Yle Turku lauantaina:

“Turun Myllysillalla varaudutaan pahimpaan“

Pahimpaan? Siis maailmanloppuun? Ydinsotaan? Joukkomurhaan?

Ei, yksi hassu silta vain uhkaa romahtaa. Yksi median suurista ongelmista on, että superlatiivit loppuvat toisinaan kesken ja on pakko toistaa otsikkoa, joka on nähty ja kuultu eri tilanteissa 1 001 kertaa.

Kiilablogi on tehnyt kyselyn kesätyön ha(l)usta media-alalla. Kommentit hakijoilta kertovat, että kesätyön hakeminen on suuri tuskan aihe, kun mitään ei ensi hädässä tahdo löytyä, ja toisaalta työnantajat hyppyyttävät hakijoita mennen tullen.

Minun on vaikea antaa neuvoja kenellekään, koska en teknisesti ottaen ole koskaan ollut kesätöissä (vaikka olenkin ollut kesäisin töissä). Yritän silti listata joitakin työllistymisvinkkejä.

Itse käytin seuraavia tapoja hankkiakseni työpaikan, joka sittemmin muuttui kuin itsestään vakinaiseksi:

• Olin liikkeellä nousukaudella. Se on valitettavasti tosiasia, johon tällä hetkellä töitä hakevat eivät voi vaikuttaa.
• Olin aktiivinen free. Mietin juttuni tarkkaan ja sain lähes kaiken myytyä, mitä tarjosin. Free-työn kautta sain pidennettyä ansioluetteloani ja toisaalta hankin suhteita. Muutama nimekäs asiakas tekee hyvää työnhaussa seuraaviin paikkoihin. Nimekkäitä asiakkaita taas saa, kun miettii hyvin tarkkaan, miten myydä juttunsa juuri siihen nimenomaiseen lehteen.
• Tein aktiivisesti töitä pienlehdissä, millä voi kerätä jonkinlaisia tienestejä ja pitää omaa ammattitaitoaan yllä. Pienlehtien ei tarvitse tarkoittaa läpeensä kaupallisia tiedotuslehtiä, vaan myös journalistisesti hyvätasoisia harraste- tai paikallislehtiä.
• Pidin blogia. On yllättävää, kuinka sen kautta voi kertyä suhteita, joita voisi kai vieläkin käyttää hyväkseen, jos olisin työpaikan tarpeessa.
• Menin työharjoitteluun surkealla palkalla. Siitä aukeni kuitenkin hyvä työpaikka mainiolla palkalla.

Tunnen ihmisen, joka pyydettiin kesätöihin sen jälkeen, kun hän oli ensin avustanut nykyistä työnantajaansa free-toimittajana. Kesätyöstä irtosi määräaikainen työsuhde, joka muuttui myöhemmin vakituiseksi.

Työnantajat eivät halua töihin ketä tahansa. He haluavat ihmisiä, joita uskovat ehdottomasti tarvitsevansa. Töihin pääsee, kun pystyy vastaamaan mielikuviin. On aivan eri asia olla hyvä kuin näyttää hyvältä. Missään ei ole sellaista pörssiä, jossa journalisteja verrattaisiin toisiinsa. Niinpä aktiivisuus monella saralla luo mielikuvan pätevästä journalistista, vaikka työnantajalla ei ole mitään keinoja vertailla yksittäistä työnhakijaa kaikkiin niihin muihin, jotka eivät ole vielä päässeet näyttämään kykyjään.

Tiedän, että työnhaku on vaikeaa ja osittain kyse on silkasta tuurista. Kehottaisin kesätyöahdistuksesta kärsiviä käyttämään energiaa työllistymiseen talviaikana. Kuka kesätöitä tarvitsee, jos pystyy hankkimaan alan töitä ympäri vuoden?

Minä uskon, että kaikki salaisuudet paljastuvat aikanaan. Nyt näyttää paljastuvan myös mysteeri Arctic Sean ympärillä. Ja kukapa muu onkaan toimittajana kuin Pekka Lehtinen, joka näyttää tällä hetkellä avaavan kaikki muutkin pimennossa olevat salaisuudet, kuten suomalaisen doping-vyyhdin.

Nelosen uutiset tuskin olisivat mitään ilman Lehtistä ja toista kovaa tutkivaa toimittajaa Susanna Reinbothia.

“MTV3: Yle on luotettavin”

Otsikko Ylen teksti-tv:ssä tiistaina 9.2.2010. Otsikko viittaa Oikeusministeriön ja MTV3:n teettämään tutkimukseen, joka sekin on aika huvittava. Tutkimuksen mukaan tässä on kolmen kärki asioista, joihin suomalaiset luottavat eniten:

• Ylen uutiset
• MTV3:n uutiset
• Tarja Halonen

Itse luotan kyllä näitä enemmän esimerkiksi siihen, että maa on pyöreä tai että minulla on töitä huomennakin.

Journalismin perimmäinen tehtävä on keksiä hyviä tekosyitä, miten Kiira Korpi saadaan toistuvasti lehteen. Onneksi erilaiset järjestöt auttavat.

Presidentti Tarja Halosella on ongelma:

“Omaa suoriutumistaan Halonen puntaroi kahtaalta. Hän katsoo pitäneensä toisen kauden alussa antamansa lupauksen rohkeammasta arvovaikuttamisesta, mutta myöntää että kansalaiset olisivat toivoneet vieläkin rohkeampia otteita.

Ongelmana kuitenkin on se, että presidentti ei saisi astua hallituksen reviirille, päivänpolitiikkaan.

Siinä Halonen näkee myös sukupuolirajan. Hänen mukaansa eduskunnan puhemiehelle Sauli Niinistölle tunnutaan annettavan mediaa myöden enemmän vapauksia ottaa kantaa asioihin, jotka eivät millään tavalla kulu puhemiehen valtaoikeuksiin. Miesjohtajille sallitaan hänen mukaansa enemmän.

- Kun Riitta Uosukainen (kok.) oli puhemies, silloin tuli joskus sanomista. Että kyllä se menee vähän henkilön mukaan, kuka saa sanoa.”

Kun Halonen on siis kyyhöttänyt linnassaan hiljaa ja tehnyt vain hyvin vähän mitään avauksia, hän ei näe sitä itsekriittisesti omana virheenään, vaan syyttää mediaa ja sukupuolirooleja.

Halonen itse näkee pitäneensä lupauksen “rohkeammasta arvovaikuttamisesta”, mutta on kyllä hyvin vaikea nähdä, missä arvovaikuttamista on tapahtunut.

SPR:n paikallisen keräysennätyksen tehnyt 5-vuotias Urho on ihmisenä ihan omaa luokkaansa. Pidän Aamulehden juttua pojasta yhtenä tämän vuoden ilahduttavimmista tarinoista, vaikka vuosi on vasta päässyt käyntiin.

“Mull on ohesa leike lehrest. Se on Hesari ja päivä on 21 lokakuuta herran vuonna 2009. Siin Hesari mainostaa Hesarii, mun mielest. Et tulkaa Hesari osastol. Nuorilleha tää on suunnattu. Ja mikä on musta törkeetä ni hinnast ei oo mittää mainintaa. Noi messut nimittäi maksaa lapsilt yheksän euroo ja aikuisilt hiukka enempi. Aika suolast! Mahtas niiren nuarten naamat ko kilpailuu osallistuu olla leviät siällä messuportilla ku rahaa pyyretään! Et mää valitan ton kohran 19 perusteella ko ilmotusten ja toimituksellise aineiston raja on pirettävä selvänä eli piilomainonta on torjuttava heti kättelys. Et kyllä tos menee ny puurot ja vellit sekas.”

Julkisen sanan neuvostolle tehty kantelu Helsingin Sanomien sarjakuvajutusta. JSN ei tuominnut HS:ää.

Kesällä perustamani Facebook-ryhmä Hitaan journalismin puolesta on alkanut kasvaa uskomattoman ällistyttävällä tavalla. Itse asiassa (Susan?) ruususen unta nukkunut ryhmä on saanut parin viime viikon aikana aivan yllättäen 1 000 uutta jäsentä.

Nopeus yllätti hitaan. Kasvun kehitys on jäänyt minulta ylläpitäjänä huomaamatta. Toisin sanoen en osaa tarkalleen sanoa, mikä oli se päivä, kun padot avautuivat, ja koko Facebook-maailma halusi tulla kannattamaan hidasta journalismia. Sen tiedän ainakin, että pelkästään viimeisen vuorokauden aikana ryhmään on tullut noin 400 uutta jäsentä.

Olen innokkuudesta vilpittömän iloinen. Ryhmän sivulla käydään mielenkiintoista keskustelua aiheesta. Ota sinäkin osaa!

Arvo Tuominen kysyy muuten ryhmän seinällä:

“Liityin tähän hieman hitaasti eli vasta nyt ja ihmettelen, miten journalismi voi olla niin hätäistä, kun kaikki näyttävät kuuluvan tähän hitaan journalismin ryhmään?”

Sanos se.

Maailmalta tulee joskus hyviäkin uutisia, kuten tässä. CNN:n toimittaja, joka on alkuperäiseltä ammatiltaan neurokirurgi, teki leikkauksen haitilaistytölle, kun muuta lääkäriä ei ollut saatavilla.