Minusta tuntuu, että kun turkulaisen markkinointitoimisto Ööön perustajat miettivät yrityksensä nimeä, heidän olisi kannattanut miettiä vielä hetken pidempään.

Harvoin tulee katsottua bannerimainoksia verkossa, mutta tällä kertaa silmiin osui Suomen Luonnonvalokuvaajien sivuilta Canonin uusi EOS 40D -mainos. Nauratti sen verran, että pitää kopioida mainos tähän.

“Kun katsot auringonlaskua rakkaasi kanssa… mitä tulee mieleesi? Hienoa, että olemme kahdestaan… vai F8, 1/250?”

Niin, kumpi tulee sinulla mieleen?

Suomalainen parlamentaristinen demokratia huipentuu joka kerta, kun eduskunta pääsee päättämään itseään koskevista asioista. Suomessakin noudatettava vallan kolmijako ei valitettavasti yllä eduskuntaa ja poliittisia puolueita koskeviin asioihin – niinpä kansanedustajat pääsevät päättämään mm. omista palkoistaan ja jaettavasta puoluetuesta.

YLE:n uutisten mainiossa jutussa kerrottiin viikonloppuna, että vaalimainontaan on näissä eduskuntavaaleissa käytetty ennätysmäärä rahaa. Keskustan budjetti on 1,5 miljoonaa euroa, kokoomuksen miljoona euroa ja SDP:n 900 000 euroa. Näissä vaaleissa jaetaan myös ensimmäistä kertaa ylimääräinen vaalituki puolueille. Kun vaalimainontaan käytetty rahasumma on kasvanut noin 35%, ylimääräinen vaalituki, joka tulee siis veronmaksajien kassasta, kattaa nousseet kustannukset kokonaan ja vähän enemmänkin. Asiasta päättivät tietenkin kansanedustajat itse.

Keskustalle jaettu vaalituki on 685 000 euroa ja SDP:lle jaettu tuki 663 000 euroa. Kokoomus on saanut tukea 450 000 euroa. Tukea on toki jaettu myös pienemmille eduskuntapuolueille parlamentin paikkajaon mukaan. Keskustan vaalibudjetista tuki kattaa 45%. Loput laskusta maksavat puolueen jäsenet. Kokoomuksen vaalibudjetista tuki kattaa saman verran ja SDP:n budjetista jopa 74%.

Olisikohan vaalituen taustalla puolueiden havahtuminen siihen, että rekisteröityneiden jäsenten määrä ei ole viime vuosina kasvanut, vaikka kulut ovat. Niinpä tuo aukko pitää paikata jotenkin. Verotuloistahan se käy.

Ranskalaisomisteinen Digita mainostaa uudella Radio Aallolla itseään toteamalla yks’kantaan, että elämä ilman Digitaa olisi elämää ilman sisältöä. Mainoslause radiospotin lopussa on näppärä: “Digita – tuo sisällön elämääsi.” Mainoksessa kerrotaan myös, että ilman Digitaa emme saisi digi-tv:tä kotiimme, mobiili-tv:tä kännykkäämme emmekä radiota autoomme.

Douglas Adamsin mielestä elämän tarkoitus oli 42. Digitan mielestä elämän tarkoitus on Digita. Ja onhan se niin, että ilman mobiili-tv:tä me emme voi elää.

Digital Photography Review’n Phil Askey kertoo, että jotkut kameravalmistajat ovat alkaneet käyttää markkinoinnissaan harhaanjohtavasti kuvanvakain-sanaa. Kuvanvakain tarkoittaa menetelmää, jossa kamera reagoi tärinään kääntämällä samalla taajuudella tärinän kanssa joko kameran objektiivia tai kennoa. Myös erilaiset yhdistelmät ovat mahdollisia. Tällöin valo päätyy kennolle suorassa, vaikka tärinä ilman vakajaa aiheuttaisikin hajataittoa, mikä tekee kuvista epätarkkoja.

Askeyn mukaan jotkut kameravalmistajat käyttävät kuitenkin kuvanvakain-sanaa kuvaamaan automatiikkaa, joka yksinkertaisesti nostaa kennon herkkyyttä, mikä mahdollistaa lyhyemmät valotusajat ja siten kuva todennäköisemmin onnistuu. Kennon herkkyyden nostaminen aiheuttaa aina lisää kohinaa, eli kuvan rakeisuutta. Alkuperäisen kuvanvakaimen idea on siinä, että se vaimentaa tärinää, mutta ei heikennä laisinkaan kuvanlaatua.

Kannattaa siis olla tarkkana kamerakaupassa.

Joskus sitä niin toivoo takaisin aikoja, jolloin kirkasotsaiset journalistit alkoivat kehittää sanomalehtien sisältöä pois poliittisista julkaisuista kohti lehtiä, joissa objektiiviset uutiset ja laadukkaat jutut olivat tärkein myyntivaltti. Suomessa muutos alkoi 1800- ja 1900-lukujen taitteessa.

Yhdysvalloissa trendi oli alkanut jo aikaisemmin ja yksi legendaarinen mainoslause olikin The New York Timesin “All the news that’s fit to print”. Lehti lupasi lukijoilleen kaikki päivän tärkeimmät uutiset, jotka oli vain ollut mahdollista painaa lehteen.

Toista se on nyt. Ennen myytiin ensisijaisesti sisältöä lukijoille, nyt myydään lukijoita mainostajille. The New York Timesin mainospeitto on jo vuosikaudet ollut noin 70% sivujen pinta-alasta, mutta nyt lehti oikein erikseen kehuu, kuinka paljon he ovat saaneet myytyä mainoksia. Lehdistötiedotteessa, jossa lehti kertoo palkanneensa hajuvesikriitikon, kerrotaan myös uudesta mainosennätyksestä.

“The fall issue of T: Women’s Fashion has a total of 179.2 advertising pages – a 6% increase over the same period one year ago – which is the largest the publication has seen since 1984, when it had 194.4 advertising pages.”

Kuinkas lukija tästä nyt oikein hyötyikään?

Tähän asti internet-sivustoilla on näkynyt Flash-mainoksia ja -videoita, jotka ovat hetken päästä sulkeutuneet ja käyttäjä on päässyt jatkamaan sivuston sisällön selailua. Mainosten tyrkytyksen huipentuman tekee kuitenkin The New York Times, jonka etusivulla oleva Nokian mainos ei lähde millään pois. Ei ainakaan Firefoxilla ja muita selaimiahan olen liian laiska käyttämään.

Sovitaan sitten, etten ole kiinnostunut niistä autojutuista, joita tuon mainoksen alta olisi löytynyt.

(Klikkaa kuvaa suuremmaksi.)