Loppukesästä juttelin asiasta WSOY Pron ihmisten kanssa. Kustantaja innostui kirjaideasta välittömästi. Nyt minulla on kustannussopimus, paljon kuvia, runsaasti ideoita ja aikataulu, jossa kirja pitäisi saada kasaan.

Mitä meninkään lupaamaan?

Aion joka tapauksessa tehdä lujasti töitä, jotta kirjasta tulisi paras mahdollinen, mitä tällä osaamisella ja kokemuksella voin saada aikaiseksi.

Nykyisin on suosittua ja suositeltavaa blogata netissä kirjan kirjoittamisesta, enkä aio jäädä huonommaksi. Tästä se alkaa.

***

Halusin kirjan taittajaksi ehdottomasti Elina Reineckin. Kenellekään Elinan tuntevalle tätä ei tarvitse perustella. Hän on äärettömän lahjakas ammattilainen.

Halusin, että kirjan rajatusta aihealueesta huolimatta kuvat olisivat monipuolisia. Kaakkureita on kirjassa kuvattu eri polttoväleillä 70 millistä 700 milliin. Lisäksi mukana vilahtaa suo- ja järvimaisemia sekä eläimiä, jotka elelevät kaakkureiden naapureina.

Halusin, että saan kirjoitusvaiheessa tarvittaessa rankkaakin palautetta tekstistä, jotta se ei jää puolinaiseksi. Kustannustoimittajani on auttanut kovasti asiassa, samoin lehtialalta tutut kollegani, jotka tietävät, milloin näkevät kultaa ja milloin kuraa.

Olen kirjoittanut kirjaa lähes kronologisessa järjestyksessä. Sovimme Elinan kanssa, että tekstiä ja kuvaa taitetaan samanaikaisesti kirjoittamisen kanssa. Ratkaisu tuntuu toimivalta. Näen, miten pitkällä olemme ja mitä esimerkiksi kuvista puuttuu vielä. Ensi kesähän on hyvää aikaa täydentää kuva-aineistoa. Toivottavasti kesä on aurinkoinen ja sumuinen.

Seuraavaksi pitäisi miettiä, mikä pannaan kirjan nimeksi. Se on yllättävän vaikea tehtävä!

• Kyseessä on omatoimimatka huippuhauskassa porukassa.
• Tapaamme porukan kanssa Helsingissä kevään aikana.
• Haluamme mukaan reippaita, joustavia ja luonnosta kiinnostuneita ihmisiä.
• Matkan aikataulu, hinta, alustava ohjelma ja muut tiedot löytyvät matkaprojektin nettisivuilta.
• Jos kiinnostuit, ota yhteyttä.

Päivitys 4.7.2011: Katso uusimmat tiedot matkasta ja uudesta ajankohdasta.

Ryhmässä on tällä hetkellä vain viisi jäsentä ja kolme tarvittaisiin vielä lisää. Oletko kiinnostunut matkasta, jonka aikana pääset nauttimaan hyvästä seurasta, luontokuvauksesta, suurten nisäkkäiden katsomisesta, Afrikan yön kiehtovista äänistä ja ulkona nukkumisesta?

Käytämme Afrikassa pieniä ja intiimejä lodge-tyyppisiä majapaikkoja. Nukumme omissa sängyissä teltoissa, jotka on rakennettu kiinteälle pohjalle. Suihkukin on samassa teltassa ja se näyttää ihan samalta kuin Suomessa. Telttamajoitus kuitenkin tarjoaa mahdollisuuden kuulla ja nähdä luontoa heti omalta kynnykseltä alkaen.

Etsin ryhmään jäseniä, jotka ovat joustavia, sopeutuvat eri-ikäisten ihmisten ryhmään ja nauttivat luonnosta. Pienryhmän etuna on, että pystymme joissakin rajoissa toteuttamaan jäsenten erikoistoiveita. Esimerkiksi Botswanan puolella on mahdollista kulkea yhtenä kanootilla ja toisena päivänä maastoautolla. Kaikki kuuluu hintaan.

Matkan oppaana on vuosikausien Afrikka-kokemuksella Pekka Virtanen Porvoosta. Matka toteutetaan omatoimimatkana, eli matkatoimisto ei ole välissä rahastamassa.

Jos et ole koskaan käynyt Afrikassa, voit lukea joitakin yleisiä ajatuksia safareista Rantapallon sivuilta.

Jos olet kiinnostunut matkasta, vilkaise matkaprojektin omat sivut.

Sain muuten juuri viime lokakuun Kenian-matkan tärkeimmät kuvat verkkoon. Katso pohjaksi galleria matkakuvistani.

Päivitys 2.1.2011: Kiitos kiinnostuksesta, sain hetkessä matkaporukan kasaan.

Päivitys 28.2.2011: Päätimme kasvattaa ryhmän kokoa. Vielä mahtuisi pari ihmistä mukaan.

Päivitys 29.7.2011: Matka on siirtynyt kesään 2012.

“Säässä taas käänne”

Ilta-Sanomien pääotsikko nettisivuillaan 17.11.2010 klo 10.16.

Tässä taas yksi BBC:n tuottama luontovideo, jossa virtahevot taistelevat keskenään ilmeisesti siitä, kumpi on kovempi jätkä. Turvallista viikonvaihdetta kaikille!

Luonnossa kaikki on niin pienestä kiinni. Jos leijona todella olisi kaatunut, seepra olisi pelastunut.

Juttu nousi Iltalehdessä äärettömän luetuksi. Sitä esimerkiksi jaettiin Facebookissa yli 26 000 kertaa, mikä on tajuttoman iso luku.

Outi Vainionkulma-Immonen ja Tero Vilkesalo selvittelivät “uutisen” taustoja ja havaitsivat, että Iltalehti perusti uutisensa yhden asiantuntijan haastattelusta tehtyyn väärään johtopäätökseen sekä toiseen puolalaiseen uutislähteeseen, joka julkaisee lähinnä huuhaajuttuja.

Iltalehden puolustukseksi voi kai sanoa, että toimittajat siellä olivat haastatelleet lehden printtiversioon myös suomalaisia meteorologeja, jotka luultavasti ovat tyrmänneet väitteen. Tätä ei kuitenkaan lööpistä tai verkkoversiosta näe.

Iltalehden bisnes pyöri siis yhden päivän ajan erinomaisesti silkalla hölynpölyllä.

Tätä kannattaa miettiä seuraavan kerran, kun on ostamassa iltapäivälehteä.

Mainitsin alussa, että vihaan sääjuttuja. Toimituksilla on tapana, että erityisesti juhlapyhien alla tehdään todella hyvissä ajoin etukäteen juttuja, joissa asiantuntijoilta yritetään udella, millaista säätä juhannuksena tai jouluna on luvassa. Näiden juttujen ongelmana on, että säätä ei voi ennustaa kahta viikkoa ennen ja matalapaineiden kohdalla tarkka ennustaminen muutama päivä etukäteen on sekin haastavaa.

Toisin sanoen sääjutut ovat yleensä huuhaata. Lisäksi niissä on kummallinen lukijaa aliarvioiva ote: kuka tahansa voi tarkistaa Forecan ilmaisesta nettipalvelusta tulevan sään. Miksi kukaan ostaisi sitä varten lehteä? Toimittajat ilmeisesti ajattelevat, että lukijat eivät osaa tai jaksa käyttää nettiä, joten heille voi myydä vähän ontuvammankin sääjutun ihan vain bisneksen vuoksi.

Vainionkulma-Immosen blogissa Petteri Numminen linkittää Iltalehden vastaavaan juttuun huhtikuulta. Siinä luvattiin todella huonoa kesää Suomeen. Kaikkihan me muistamme, miten paljon heinäkuun ennätyshelteillä satoi…

“Ähtärin karhut joogaavat isoemon opeilla, katso kuvat ja video”

Toimittaja Lea Karhu kirjoittaa Ähtärin eläinpuiston karhuista Helsingin Sanomissa.