Amatöörikuvaaja sattui pari vuotta sitten paikalle eteläafrikkalaiseen kansallispuistoon, kun luonto tarjosi hämmästyttävän näytelmän. Ensin leijonalauma nappasi nuoren puhvelin ja saartoivat eläimen veteen. Krokotiili hyökkäsi ja yritti vetää puhvelin itselleen. Leijonat voittivat. Kun ne ylpeinä aikoivat haukata pikkupuhvelin lounaakseen, puhvelilauma ryntäsi paikalle, antoi köniin leijonille ja pelasti poikasen.

Videosta on tullut mielettömän suosittu ja sen ympärille on perustettu jopa oma nettisivusto.

“Luonnosta halutaan vain söpö osa, ne linnut, jotka eivät ulosta mihinkään ja ovat yöllä hiljaa.”

BirdLifen tiedottaja Lauri Hänninen Aamulehden Ihmiset-liitteessä 18.10.2009.

Kanadalainen pariskunta halusi ottaa itsestään potretin kivoissa vuorimaisemissa. Yllättäen paikalle tupsahti orava, joka halusi myös kuvaan. Orava oli luultavasti kiinnostunut kameran äänistä ja tuli katsomaan, mitä tapahtuu.

Mikä siinä on, että kun karhu liikuskelee lähellä taajamaa missä päin Suomea tahansa, viranomaisten ensimmäinen reaktio on antaa hätätiedote, jossa kaikkia asukkaita kehotetaan pysymään sisätiloissa? Tällainen kehotus tarkoittaa, että kukaan ei saisi poistua esimerkiksi talosta 50 metrin päässä olevaan autoon ja ajaa sillä kaupungin keskustaan. Kehotus pysyä sisätiloissa tuntuu aina yhtä ylimitoitetulta todelliseen vaaraan nähden.

MTV3 kertoo, että tämänkertainen karhu Lappeenrannassa poistui “rauhanomaisesti”. Se ei siis selvästikään alkanut vaatia pääsyä johtajamme puheille tai uhannut yhteisillä sotaharjoituksilla. Epäselvää on, ampuiko karhu yhtään laukausta Mainilassa.

Sain aamulla puhelinsoiton äidiltäni, joka oli nähnyt naapurinsa kanssa takapihan puussa pöllön. Pöllö nökötti oksalla parin metrin korkeudessa, pälyili ympärilleen eikä juuri liikkunut.

Vanhempani asuvat omakotitaloalueella Jyväskylässä, melko keskellä kaupunkia. Pöllöt kaupunkialueella eivät ole sinänsä harvinaisia, mutta eipä meidän pihapiirissämme ole aiemmin pöllöjä näkynyt. Veljeni kuvasi pari videonpätkää (video 1 ja video 2) pöllöstä.

Kuvia tutkimalla selvisi, että pöllö oli sarvipöllön poikanen. Se kyyhötti puussa tuntikaupalla ja näytti nukkuvan. Periaatteessa pöllönpoikasten kuuluu tehdäkin niin juuri tällä hetkellä. Emot ruokkivat niitä puuhun. Tätä pöllöä emo ei kuitenkaan näyttänyt ravitsevan. Olikohan se eksynyt liian kauas pesäreviiriltä?

Sarvipöllöstä pihassa tuli lopulta poliisiasia. Vanhempieni naapuri oli soittanut pelastuslaitokselle (tuloksetta) ja lopulta 112:een, josta oli vastattu, että näistä asioista voi aina ilmoittaa hätänumeroon.

(Siis hetkinen, 112:een pöllöstä puussa? Kylläpä yhteiskunta nyt palvelee!)

Poliisipartio oli ilmestynyt paikalle puolessa tunnissa. Tässä vaiheessa elettiin jo keskiviikkoiltaa. Sarvipöllö oli ilmeisen aliravittu, koska se putosi puusta kuolleena maahan. Lokit olivat käyneet sitä jo aiemmin nokkimassa.

Poliisit nakkasivat pöllön maijaan ja lähtivät kuljettamaan sitä miehelle, joka täyttää eläimiä. Sarvipöllö päätyy siis näillä näkymin museoon ja ikuistetuksi jälkipolville.

Keskisuomalaisen juttu aiheesta

Veljeni kuvaama pidempi videonpätkä yhdestä pöllöpoikasesta

Juha Kauppinen/Helsingin Sanomat: “Kohtaamisia kevätyössä”

Toimittaja Juha Kauppinen oli kirjoittanut eilisille Helsingin Sanomien sunnuntaisivuille todella mainion reportaasin, jossa seurattiin helsinkiläisen huuhkajan elämää sekä kaupunkilaisten reaktioita heidän nähdessään linnun. Juttu oli rakennettu Tornin ravintolan ympärille: siinä tekstin näyttämölle astui mitä kummallisimpia ihmisiä, jotka pienessä humalassa ihmettelivät pöllöä. Samaan aikaan Kauppinen leikkasi väliin takaumia, joissa kerrottiin, miten hän itse oli innostunut seuraamaan pöllön liikkeitä ja mitä sitten tapahtui.

Teksti oli todella taitavasti rakennettu ja mikä parasta, se alkoi elämään. Lukukokemus oli hieno. Lukija koki olevansa osa sitä joukkoa ihmisiä, joka ihmetteli Tornin katolla nököttävän pöllön liikkeitä.

Jutussa oli yhdistetty taitavasti ihmisten ja eläinten maailma. Erinomaista työtä Kauppiselta. Tämän parempaa luontojournalismia en muista Suomen lehdissä pitkään aikaan nähneeni.

Samaan syssyyn mainitsen, että luontokuvaaja Mika Honkalinna oli ottanut juttuun kuvat, jotka elävöittivät rikasta tekstiä.

Euroopan unioni hyväksyi perjantaina eläinsivutuoteasetuksen. Suomen oloihin asetus vaikuttaa sen verran, että luontokuvaajat ja matkailuyrittäjät voivat myös jatkossa ylläpitää luvallisesti suurpetohaaskoja ja tehdä sillä bisnestä. Asetus siis betonoi vallitsevan käytännön.

Vihreiden Satu Hassi oli mukana asetuksen säätämisessä. Hassin itsensä mielestä hänen osuutensa asetukseen ei ole ihan vähäinen. Europarlamentaarikon avustajan muotoilema tiedote perjantailta kuuluu:

“Satu Hassi pelasti Suomen karhunkatselusafarit ja Espanjan uhanalaiset petolinnut. (…) Hassin aloitteesta komission esitystä muutettiin niin, että se sallii luonnossa tapahtuvan haaskaruokinnan.”

Asetuksen valmistelussa mukana olleet kertovat, että asetuksen nykymuoto on myös useiden virkamiesten sekä maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan aikaansaannosta.

Enpä ole aiemmin nähnyt yhtä tylsää säätiedotusta kuin tänään Forecan sivuilla. Luvassa on pelkkää pilvistä eikä sitten mitään muuta.

Pitäisiköhän sittenkin muuttaa Etelä-Eurooppaan?

Uusin eilen valokuviani esittelevien sivujen ulkoasun ja rakenteen. Nyt sivut tuntuvat aiempaa toimivammilta. Tarjolla on edelleen etupäässä luontokuvia, mutta myös muunlaisia kuvia Suomesta ja maailmalta. Päivitin sivuille hetki sitten melkein 50 tuoretta teerikuvaa. Tervetuloa katsomaan.

Samalla haluan toivottaa molemmille blogini kahdelle lukijalle miellyttävää juhannusta ja valoisaa keskikesää!

Sinivalaan sydän on pikkuauton kokoinen ja kieli norsun painoinen. Lähde: Avara Luonto/Merten jättiläinen