Telkkarille.com

Entinen työkaverini Jaakko Salonen on avannut netissä uuden nettipalvelun, jonka kautta eri tv-kanavien ohjelmia voi katsoa näppärästi yhden ohjelmaoppaan kautta. Telkkarille.comin ideana on koota kanavien omat netti-tv-palvelut yhden osoitteen alle. Samalla palvelu toimii perinteisenä ohjelmatietopalveluna.

Telkkarille.comista selviää ainakin, että yllättävän suuri osa tv:n ohjelmista on nykyään tarjolla netissä – kun näitä palveluita vain osaisi hyödyntää. Ainakin Nelosella on tarkoituksena lisätä aktiivisesti netissä näytettävien ohjelmien määrää, joten todennäköisesti ennen pitkää kaikki tv:n ohjelmat ovat katsottavissa verkosta.

Silloin me kuluttajat voimme rauhassa unohtaa digiboksin tallennusominaisuudet, paitsi ehkä joidenkin elokuvien tai sarjojen kohdalla, jotka haluamme säästää DVD:lle.

Suomalaisen aikuisen elämässä tulee vastaan välillä ihan kummallisia ongelmia. Niin kuin nyt Image-lehti. Olen lehden kestotilaaja, koska haluan olla. Lehden kustantaja A-lehdet palkitsee kuitenkin minut ansalla, josta on vaikea selviytyä ilman hankaluuksia.

Eräänä ihan tavallisena lauantaipäivänä halusin tehdä osoitteenmuutoksen Image-lehdelle. Osoitteenmuutos tehdään A-lehtien asiakaspalvelun kautta. Ensin palvelu pyysi rekisteröitymään. Klikkasin lomakkeen auki. Vaan mitä ihmettä. Lomakkeessa lukee näin:

“Nimi- ja osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain mukaisesti. Yhteystietojen käytön tai luovutuksen voi kieltää ilmoittamalla siitä A-lehdet Oy:n asiakaspalveluun / Risto Rytin tie 33, Helsinki, puh.(09) 759 61.”

A-lehdet siis tylysti ryhtyy käyttämään tietojani suoramarkkinointiin ja jos en sitä halua, minun pitää erikseen soittaa heidän puhelinnumeroonsa. Onko tämä nyt ihan reilua?

Ajattelin, etten rekisteröidy. Soitan mieluummin asiakaspalveluun. Vaan siihenkin liittyi jekku:

“Osoitteenmuutokset ja peruutukset: 0600 9 6363 (24h, 0,98 €/min+pvm)”

Puhelussa asiakaspalveluun menee helposti useita minuutteja. Jokainen niistä maksaa minulle euron.

Olen siis pattitilanteessa. Jos teen osoitteenmuutoksen netin kautta, joudun vielä erikseen soittamaan asiakaspalvelun (maksuttomaan) numeroon ja kieltämään suoramarkkinoinnin, jota en voi sietää.

Jos soitan suoraan asiakaspalveluun, joudun maksamaan osoitteenmuutoksesta useita euroja.

Mistä lähtien tällainen pompottelu on ollut hyvää asiakaspalvelua? Kysyn vaan.

Sähköpostiin tupsahti mieluisa viesti: “Helsingin Sanomien tilaukseesi kuuluva HS Digilehti on valmiina otettavaksi käyttöön.”

Voi pojat, tätä on odotettu.

Olen ollut Helsingin Sanomien päivittäinen tai lähes päivittäinen lukija muistaakseni noin 11 tai 12 vuotta. Tähän asti en ole itse maksanut tilaustani, joten olen saanut ilman suurempia etuja pelkän paperi-Hesarin, NYT-liitteen ja Kuukausiliitteen. Nyt tilasin lehden ensimmäistä kertaa omalla nimelläni opiskelijatilauksena.

Tilaushintaan sisältyy paperilehden lisäksi koko lehti Flash-muotoisena verkossa sekä rajoittamaton lukuoikeus Hesarin tekstiarkistoon, joka kattaa kaikki jutut vuodesta 1990 lähtien.

Mieletöntä! Kuinka monet kerrat olenkaan joutunut palaamaan vanhoihin lehtiin mielenkiintoisen jutun perässä tai vain kerätäkseni taustatietoja omaa toimittajan työtäni varten. Tähän asti olen säästänyt nurkkiini isot pinot lehtiä tai leikannut sivuja talteen. Olen jopa maksanut muutaman euron kertalukuoikeudesta, kun ollut pakko saada pääsy arkistoon.

Ja tämä kaikki tulee nyt minulle 132,50 eurolla vuodessa!

Kotini pysyy siistinä, kun voin heittää Hesarit saman tien menemään. Jos tarvitsen eilistä lehteä, ei muuta kuin Hesarin sivut auki, sisäänkirjautuminen ja kaikki jutut ovat ulottuvillani. Vaikka digilehden käyttöliittymässä on ehkä vielä jonkin verran kehitettävää, se on kuitenkin nopea ja siitä löytyy olennainen tulostusnappi, jolla saan jutut tarvittaessa pysyvään talteen PDF:nä.

Sovitaanko, että kaikki muutkin lehdet siirtyvät samaan käytäntöön?

Tämä on suomalainen tapa toteuttaa asianmukainen asiakaspalvelu: kun nettisurffaaja osuu Ikaalisten-Parkanon Puhelin Osakeyhtiön sivuille ja klikkaa alalaidasta “yhteystiedot”, ilmestyy ruudulle teksti: “Ei käyttöoikeutta!”.

Noh, ei minulla sitten varmaan ollutkaan sinne mitään asiaa.

Yleisradion pääjohtaja Mikael Jungner oli tänään YLE:n radiouutisten haastattelussa. Vaikka YLE jatkossa salliikin tietyin ehdoin taloyhtiöille yhteiset digiboksit, Jungner ei nähnyt mitään mieltä siinä, että väki katsoisi elokuun jälkeen televisiota analogisena yhteisdigiboksin kautta. Perusteluksi Jungner totesi, että katsojat menettävät tällöin digi-tv:n lisäarvopalvelut, erityisesti tekstityksen.

Ymmärrän kyllä, että digi-tv piti saada läpi Suomessa, koska se tuo tv-yhtiöille huomattavat säästöt tulevaisuudessa, mutta sitä en ymmärrä, miksi kukaan ei ole keksinyt parempia perusteluita digi-tv-palveluille kuin – tähän kohtaan paljon hypeä – tekstityksen!

Tekstitys keksittiin jo mykkäelokuvan aikana. Silti vielä 2000-luvun Yleisradiossa tekstitys mielletään lisäarvopalveluksi!

Olen nyt digitoitunut itseni. Eilen Postin jakeluauto toi uuden Humaxin digiboksin mallia PVR-9200C. Soitin lopulta muutaman viikon odottelun jälkeen Digi-tv-infoon, josta nuori nainen vastasi puheluun miltei saman tien. Lähetin palveluun alun perin sähköpostia, mutta siihen ei ole tullut missään vaiheessa vastausta.

Digi-tv-infon mukaan PVR-9200C:ssä tekstitykset toimivat ongelmitta ja oma testini osoitti, että ohjelmisto, jonka avulla laitteella siirretään ohjelmia tietokoneelle, asentui onnistuneesti Windows Vistaan.

Nyt sitten pitää vain ehtiä tutustua laitteeseen ja kokeilla sen ominaisuudet läpi.

Lähetin 16. helmikuuta paljon mainostettuun Digi-tv-infoon sähköpostia. Tässä kysymykseni:

“Olen suunnittelemassa digiboksin hankintaa ja haluaisin mallin, jossa on kaksi viritintä, kovalevy sekä mahdollisuus siirtää ohjelmia tietokoneelle poltettavaksi edelleen DVD:lle. Humaxin PVR-9200C näyttäisi tekevän nämä kaikki temput.

Nyt kysymys kuuluukin, että osaako kyseinen laite haistella tekstitystä jatkuvasti ohjelman kuluessa vai tekeekö se tarkistuksen ainoastaan ohjelman alussa? En haluaisi, että tekstityksen kanssa tulee ongelmia, jos vaikka tallentaa amerikkalaisia suosikkisarjojaan DVD:lle omaksi ilokseen.

Toinen kysymys liittyy Media eLinker -ohjelmaan, jolla tiedonsiirto boksista tietokoneelle tapahtuu. Tukeeko ohjelmisto Windows Vistaa?”

En ole saanut vieläkään vastausta. Tästä voinemme päätellä, että edes joka päivä klo 9-21 auki oleva palvelu ei kykene reagoimaan kaikkiin asiakkaiden kysymyksiin. Tai sitten palvelu toimii jo valmiiksi liian vähillä voimavaroilla. Tai sitten sen ei ole edes tarkoitus toimia.

Elisa tarjoaa asiakkailleen mahdollisuuden vaihtaa nettiyhteytensä dynaaminen (vaihtuva) IP-osoite kiinteäksi. Yrityksen www-sivuilla mainostetaan asiallisesti lisäpalvelua, mutta todetaan, että sen voi kytkeä päälle vain soittamalla asiakaspalveluun. Hintaa ei sanota missään.

Kaverini soitti Elisaan kysyäkseen palvelun hintaa. Se on 25 euroa kuukaudessa. Siis 300 euroa vuodessa yhdestä kiinteästä IP-osoitteesta! Paitsi että palvelu sattuu olemaan täysin ylihinnoiteltu eikä kaverini siksi halunnut sitä tilata, hän joutui odottamaan pääsyä asiakaspalveluun puoli tuntia.

Tämä kai on nyt sitä rationalisointia tai jotain…

P.S. Samaan aikaan toisaalla MTV3 on päättänyt pudottaa maksuttomien Luukku.com-sähköpostiosotteiden levytilaa 25 megatavusta kahteen megatavuun.

Suomen valokuvataiteen museon sivuilla on kätevä kyselylomake. Siinä ei vain ole missään lähetysnappia. Sitä ei tarvitakaan, sillä sivu ohjeistaa käyttäjää: “Kyselyitä voi lähettää kirjeitse tai sähköpostilla kuva- ja tietopalveluihin, esimerkiksi täyttämällä, tulostamalla ja lähettämällä tämä sivun.”

Museo näyttää pitävän melkein analogisesta asiakaspalvelusta, jossa käyttäjä menee museon www-sivuille, täyttää www-lomakkeen, tulostaa sen ja lähettää lomakkeen tavallisessa postissa. Onneksi sentään sähköpostiosoite on sivun laidassa – jos vaikka joku sitä erehtyisi käyttämään.

Digitoday kertoo tänään uudesta tutkimuksesta, jonka mukaan Elisan asiakkaat ovat kaikkein laiskimpia ottamaan yhteyttä operaattoriinsa vikatilanteessa.

“Yhteensä 34 prosenttia kaikista yksityisistä internetin käyttäjistä sanoo, että viimeisen vuoden aikana heillä olisi ollut aihetta tehdä valitus operaattorille. Kuitenkin kolmannes heistä ei jaksanut nähdä sitä vaivaa ja jätti ottamatta yhteyttä operaattoriinsa.

Elisassa niiden asiakkaiden osuus, jotka eivät ottaneet operaattoriin yhteyttä, vaikka olisi ollut aihetta, oli lähes puolet niistä asiakkaista, joilla olisi ollut aihetta valittaa. Sonerassa vastaava osuus oli kolmannes ja Finnetissä lähes neljännes.”

Siis puolet Elisan asiakkaista, joilla on häiriöitä, ei jaksa ottaa yhteyttä. Onkohan Elisa tyytyväinen tulokseen? Omasta kokemuksestani voin kertoa, että Elisan asiakaspalveluun on nettiyhteyden häiriötilanteessa turha odottaa pääsevänsä kymmeniin minuutteihin. Ehkä jonotus kestäisi kaksi kertaa pidempään, jos kaikki jaksaisivat valittaa häiriöistä.

Digitodayn jutussa kerrotaan myös positiivisia tuloksia Elisan kilpailijan kannalta:

“Finnet näyttää saavan suurista operaattoreista korkeimmat arvosanat kaikista tutkituista tekijöistä: yritysimagosta, asiakasodotuksista, teknisestä ja palvelun laadusta, hinta-laatusuhteesta sekä asiakastyytyväisyydestä että uskollisuudesta.”