“Ylioppilaskirjoitusten laudatur-ennätyksen tehnyt Jere Järlström on onnellinen nuori mies, vaikkei kaikki mennytkään aivan käsikirjoituksen mukaan. Järlström kirjoitti kaikkiaan 12 ainetta, mutta suureksi pettymykseksi lempiaine pitkä matematiikka jäi ‘vain’ eximiaksi.

Harmi jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi.

- Oli se tietysti aluksi suuri pettymys, mutta kyllä siitä aika äkkiä pääsee yli. Varsinkin nyt kun on tällainen tulos. E on hieno tulos, niin sanottu vanha ällä, eli en ole muuta kuin onnellinen, Järlström hehkuttaa.

Järlström ei suunnittele matematiikan eximian korottamista.

- Se on minun mielestäni turhaa. Yo-kirjoitukset olivat tässä. Jatkan eteenpäin omassa elämässäni ja opiskeluissani. Olen tosi tyytyväinen näihin enkä jää miettimään yhtään, Järlström toteaa kypsästi.”

MTV3 tänään.

• Tammikuu: Nikon patentoinut uudentyyppisen
  kalansilmäobjektiivitekniikan
  
• Helmikuu: Kotimaista terrorismia
  
• Maaliskuu: Tiellä turmioon
• Huhtikuu: Tampere on saamassa uuden Ikean
• Toukokuu: Joskus ei mene putkeen
• Kesäkuu: Uusi valokuvauslehti markkinoille
• Heinäkuu: NFL valjastaa valokuvaajat mainoskylteiksi
• Elokuu: Reuters kärähti taas
• Syyskuu: Pääkallo.fi avasi pirteästi, mutta huolimattomasti
• Lokakuu: Sotilasjuntta ei tykkää Pohjoismaiden toimittajista
• Marraskuu: Satiiri osoitti surkean tasonsa
• Joulukuu: Oikeutta eläimille -järjestön tiedottaja on
  YLE:n toimittajan tytär

Vuoden ylivoimaisesti suosituin juttu on joulukuun luetuin juttu. Sitä on katsottu 2 000 kertaa. Muita juttuja on luettu muutama sataa kertaa kutakin.

Vietän tietokoneesta vapaata aikaa tulevina pyhinä, ja palaan jälleen mediamaailman kiemuroihin blogissani ensi vuonna. Kiitos tästä vuodesta ja kiitos, että olette lukeneet ja kommentoineet kirjoituksiani ahkerasti!

Välillä kotona on jopa jätetty kaupan jugurtit väliin ja syöty itse hapatettua. Se on muuten tuoreiden marjojen kanssa taivaallista.

Kun sitten tänä aamuna huomasin unohtaneeni jääkaappiini pienen rasian äidin tuomaa fetasalaattia, joka oli valitettavasti päässyt pilaantumaan jo hyvän aikaa sitten, tuntui kurjalta heittää salaatti roskikseen.

Ei siksi, että biojäteastian tyhjentäminen olisi ylivoimainen tehtävä. Ei siksi, että tuntisin mielipahaa niiden afrikkalaisten lasten puolesta, joille pilaantunut ruoka on ainoa saatavilla oleva ravinnonlähde. Ei siksi, että mielessäni pyörisivät vielä Suomen pulavuodet 1900-luvun alkupuolella, jolloin ruokaa pidettiin arvossa, koska sitä oli tarjolla vähän.

Tuntui pahalta heittää salaatti pois, koska minulle hyvä ruoka on palanen äidinrakkautta.

Hyvää äitienpäivää kaikille Suomen äideille!

P.S. Kannattaa lukea myös, mitä Laura Mattila kirjoittaa päivän Aamulehdessä omasta äidistään.