Hiljattain perustamani hitaan journalismin puolesta -ryhmä on saanut vakavan kilpailijan. Kari Haakana perusti tiistaina Facebookiin ryhmän nopean journalismin puolesta.
Ryhmän perustelut kuuluvat:
“Toimittajakunnassa on viime vuosina yleistynyt käsitys, jonka mukaan jutuista tulee parempia hauduttamalla. Koneen ääressä istutaan päivä- tai jopa viikkokausia ‘kehittämässä jutun kaarta’, ‘terävöittämässä dramaturgiaa’ ja muuta täydennyskursseilla opittua scheissea.
Nopeita juttuja halveerataan. Yleisön odotetaan haluavan monimutkaisia rakenteita, vähintään seitsensivuisia maratonjuttuja ja syvällistä kerrontaa. Joskus näin onkin, mutta lähtökohtaisesti journalismi on nopeaa ja lyhyttä, uutismaista hommaa. Jos pidempi muoto kiinnostaa, niin olisi ehkä parempi kokeilla kuitenkin sitä romaanin kirjoittamista eikä hyvää journalismia haluavan yleisön rasittamista loputtomalla koukeroinnilla.
Tässä ryhmässä tekijät ja lukijat symppaavat nopeaa journalismia. Keskeisiä ajatuksia ovat:
- Nyt ********* se juttu valmiiksi!
- Joskus ne viisi lisäminuuttia vaan ovat liikaa.
- Tärkeintä ei ole toimittajan itseilmaisu vaan juttu. Juttu! Kässäätkö?
- Joo, mutta kato Ilkka Malmberg on vähän eri juttu. Ja sä et ole Ilkka Malmberg.”
Mitäpä tähän voisi enää lisätä kuin että en halunnut ryhtyä kirjailijaksi. Se tarkoittaa yksinäistä puurtamista jopa vuoden verran jonkin teoksen eteen, jonka kriitikot kumminkin lyttäävät saman tien.
Toimittajan hommissa näkee sentään ihmisiä – jos ei muulloin niin gallup-keikoilla!
Nopeaa ja hidasta journalismia kannattavien jäsenet ovat osittain samoja. En malta olla sanomatta, että KOITTAKAA NYT PÄÄTTÄÄ. Tämä alkaa hiljalleen muistuttaa keskustelua sanomalehden aamupalaverissa. Ensin kaikki ovat yhtä mieltä, sitten kaikki ovat toista mieltä, kunnes kaikki ovat sitä mieltä, mitä pomo on.
P.S. Yhden kirosanan sensuroin.
