“Yhdysvaltain Indianan osavaltion kongressi (…) hyväksyi 1897 lain, jonka mukaan piin arvo ei vastaisuudessa olisi 3,14, vaan yksinkertaisuuden vuoksi 4. Niin kutsuttu todellisuus pakotti kuitenkin pian Indianan hilpeät uudistajat palaamaan entiseen – yksikään silta ei esimerkiksi olisi kantanut, jos olisi käytetty sellaista arvoa ja tavallinen heilurikello olisi jätättänyt neljännestunnin jokaista täyttä tuntia kohti.”

Peter Englund kirjassaan Kirjeitä nollapisteestä (WSOY 2003).

Kirjoitin aiemmin Brinkhallin kartanosta. Nyt sain vihdoin kuvat kartanosta verkkoon.

Tämän kirjoituksen otsikko voisi olla käypä 1800-lukulaisen lääkärin ohje. Tuohon aikaan varsinkin Englannissa kartanonrouvat elivät varsin tylsää elämää. Palvelusväki huolehti arjen rutiineista eikä naisilla ollut selkeää roolia kartanoiden liiketoimissa. Monen yläluokan naisen tehtäväksi jäikin synnyttää lapsia ja olla vain. Naiset turhautuivat, ja lääkärikunta nimesi ilmiön “hysteriaksi”. Mikä tahansa naisen odottamaton käytös voitiin tulkita hysteriaksi. Taudinkuva on ollut hyvin laaja. Parannuskeinoksi “tautiin” keksittiin kylmät kylvyt, mikä osaltaan vahvisti kylpyläkulttuurin nousua Englannissa.

Tästä johdannosta pääsemmekin näppärästi Brinkhallin kartanoon, Kakskerran saarelle Turkuun, missä vierailin tänään. Brinkhallin kartanoon rakennettiin erillinen uimahuone. Yksi tapa hoitaa naisten hysteriaa oli työntää potilas vaunussa kylmään veteen ja antaa naisen istua siellä riittävä määrä minuutteja. Brinkhallin uimahuoneen edustallakin on tällaisia toimenpiteitä saatettu harrastaa.

Brinkhallin historiaan liittyy muitakin kiehtovia piirteitä. Kartanon perustaja lienee 1500-luvulla elänyt Hans Erikson, joka omisti kartanon lisäksi myös kaupunkiasunnon Turusta (Brinkkalan talo). Eriksonin kuoleman jälkeen kartanon omistusta pompoteltiin Eriksonin miniän suvussa ja vähän muuallakin ja lopulta noin 10 omistajan jälkeen Brinkhall päätyi 1792 Gabriel Bonsdorffille.

Ensitöikseen mies veti olemassaolleet rakennukset maan tasalle ja rakennutti uudet. Kohtuullisen suoraviivainen tapa tehdä remontti. Bonsdorff oli tätinsä rahojen turvin ostanut kartanon, jonka oli määrä nostaa hänen sosiaalista statustaan Turun yläluokan keskuudessa. Tässä hän aika hyvin onnistuikin. Mies oli kiinnostunut luonnosta, luonnontieteistä ja hän oli eräänlainen harrastaja-arkkitehti, joka piirteli uuden kartanonsa maille mm. navetan, joka sijoitettiin hieman hullunkurisesti aivan kartanon päärakennuksen viereen, pihatien toiselle puolelle. Oletan hajun levinneen kartanoon asti.

Myöhemmin Gabriel Bonsdorffista tuli von Bonsdorff. Hänet aateloitiin luonnontieteellisten ansioidensa perusteella. Hän oli mm. kouluttanut paikallisia kasvien hyötykäyttöön. Hänellä oli yhdessä kartanon lisärakennuksessa tuhansien kasvien, hyönteisten, kotiloiden ja mineraalien kokoelma.

Von Bonsdorffin jälkeen kartanon omistajuus vaihtui usein. Brinkhall oli eräänlainen keinottelun väline. Menestyksellistä kiinteistökauppaa on osattu harrastaa 1800- ja 1900-luvuillakin. Välillä omistaja vaihtui pelkästään kartanonisännän viinanjuonnin kautta syntyneiden velkojen vuoksi.

Kartanon kukoistuksen aikaan Brinkhallin asukasluku on ollut arviolta 30. Talvella väkeä on luultavasti ollut vähemmän, kun töitäkään ei ole ollut yhtä paljon kuin kesällä. Palvelusväkeä varten kartanon mailla on omat lisärakennuksensa.

Turun kaupunki osti kartanon 1968 ja antoi sen rapistua. Vuonna 1995 kartano siirtyi hetkeksi YLE:n ja Electric Field Productionin käyttöön, kun siellä alettiin kuvata Hovimäki-tv-sarjaa.

Tuotantoyhtiö maalasi kartanon päärakennuksen julkisivun, jotta rapistunut rakennus näyttäisi tv-kuvassa tuoreelta. Maalaus tehtiin nopeasti talvella ja nyt 12 vuotta myöhemmin julkisivu on taas karmeassa kunnossa.

Tv-sarjan vuoksi kartanon maille rakennettiin valkoinen huvimaja, joka esiintyy sarjassa usein. Sekin on 12 vuodessa käynyt lahoksi ja erittäin huonokuntoiseksi. Tilan mailla sijaitseva talli on myös tv-sarjan rekvisiittaa.

Kartanon takana on jylhä kallio, jonka päältä näkee kauas, aina Turkuun asti. Päärakennuksessa eräässä makuuhuoneessa on puolestaan salalokero, jossa kartanonrouvat ovat voineet säilyttää arvokorujaan. Harmillisesti salalokeron sijaintia ei nykyään enää tunneta, vaikka se löytyi vahingossa 1980-luvulla.

Tuntematon käpykaartilainen nukkui kartanon lisärakennuksen, ns. kavaljeerisiiven kuistin välikatolla talvisodan aikaan.

Osa kuisteistakin on muuten Hovimäki-tv-sarjaa varten tehtyjä. Museovirasto ei tuolloin 1990-luvulla estänyt tuotantoryhmän tekemiä muutoksia kartanon alueelle, vaikka esimerkiksi päärakennuksen keittiön tasot on suojeltu eikä niitä saa epäkäytännöllisyydestään huolimatta korottaa.

1900-luvun alkuvuosikymmeninä kartanoon ilmestyivät sisävessat, jotka ovatkin hyvin mielenkiintoisen näköisiä.

Erikoisin piirre päärakennuksessa lienee kuitenkin ns. Pompeiji-huone, joka on rakennettu Euroopan muotivirtausten mukaisesti. Huone on jossain vaiheessa siirretty yläkerrasta alakertaan. Miten tämä on konkreettisesti tehty, on epäselvää.

Kartanonpihan keskellä oleva pieni nurmikko on tv-sarjaa varten tehty. Ja tietenkin kaikki näyttää huomattavasti pienemmältä kuin televisiossa.

Kuvia kartanosta löytyy valokuvablogistani.