Havainto toimittajan elämästä, osa 7: Kuka on keksinyt tämän käytännön, jonka mukaan laulaja on kiinnostava ja ajankohtainen vain silloin, kun laulaja julkaisee levyn? Miksi henkilöjuttuja ei tehdä levyjen välillä? Eihän poliitikoistakaan kirjoiteta kivoja perhejuttuja vain vaalien edellä.

Havainto toimittajan elämästä, osa 6: Toimittajan työssä toteutuu yleensä joku näistä tilanteista: 1) Et tiedä, mitä et tiedä; 2) tiedät, mitä et tiedä; 3) tiedät, mutta et ole varma; 4) tunnet itsesi vakuuttuneeksi, että tiedät. Kun käytännön tilanteissa pitää tehdä julkaisupäätöksiä, joutuu usein arpomaan kolmos- ja nelosvaihtoehtojen välillä.

Tämä tuli mieleeni, kun luin Iltalehdestä Espoon joukkomurhasta yksityiskohtia, jotka olivat huhuina tiedossa jo torstaina, mutta joille ei vielä silloin löydetty riittävää vahvistusta.

Päivitys: Ilta-Sanomat muuten vihjasi, että Iltalehden tiedot ovat vääriä.

Havainto toimittajan elämästä, osa 5: Tuskin on montakaan sellaista nettiuutista, jonka jälkeisissä yleisökommenteissa ei arvosteltaisi toimittajia. Toimittaja on syypää asiaan kuin asiaan.

Havainto toimittajan elämästä, osa 4: Yllättävän moni tiedottaja on ryhtynyt korvaavaksi puhelinluetteloksi. Se on nyt vaan niin, että jos tahdon puhelinvaihteeseen, soitan puhelinvaihteeseen. Jos taas haluan apua, soitan tiedottajalle, jonka toivon aidosti auttavan. En tahdo, että tiedottaja vain työntää eteeni listan numeroita, joista saan ehkä apua, jos hyvä tuuri käy.

Kiitos Metsolle siitä, että palvelitte ja autoitte. Lyhensitte työpäivääni tänään.

Havainto toimittajan elämästä, osa 3: Kun maailmassa tapahtuu jotain todella merkittävää, uutistoimitus on paras paikka olla. Vielä parempi on tosin olla työtehtävissä paikan päällä siellä, missä tapahtuu.

Havainto toimittajan elämästä, osa 2: Jos haluamansa haastateltavan saa kiinni yhdellä puhelinsoitolla ja hän antaa kaikki tarvittavat tiedot hyvin ystävällisesti höystettynä herkullisilla sitaateilla, alkaa toimittaja epäillä, että asiassa on koira haudattuna. Ei tämä voi olla näin helppoa.

Havainto toimittajan elämästä, osa 1: Jonkun tietyn yliopiston tutkijan tavoittaminen yhdellä puhelinsoitolla on yhtä epätodennäköistä kuin lottovoitto.

Syövät ja aivokasvaimet ovat olleet viime aikoina kovasti esillä julkisuudessa. Ensin sittemmin kadonneen SIG-yhtyeen solistin Matti Inkisen päästä löytyi aivokasvain. Nyt tänä viikonloppuna iltapäivälehdet ovat herkutelleet jälleen kasvaindraamalla: Miss Suomen veli sairastaa imusolmukesyöpää.

Me olemme työskennelleet valokuvaaja Jukka Ritolan kanssa saman aiheen parissa, mutta vähän eri näkökulmasta. Seurasimme viime syksystä tähän kevääseen kahta pääkaupunkiseudulla asuvaa naista, Mari Rantasta ja Katri Lammia, joilla molemmilla on aivokasvain. Halusimme kertoa syvällisesti, miltä sairauden kanssa eläminen tuntuu.

Lopputulos julkaistiin tänään Aamulehden Asiat-liitteessä neljän aukeaman reportaasina. Jutun ja siihen liittyvän kolumnin pääsee lukemaan myös verkossa. Mielenkiintoista Rantasen ja Lammin tapauksessa oli, että heidän elämänsä ei ollut pelkästään synkistelyä sairaudesta huolimatta. Mukaan mahtui myös paljon iloa ja jopa ripaus mustaa huumoria.

Pääasia, että näistä asioista puhutaan. Moni aivokasvaimesta kärsivä harmitteli minulle juttua tehdessä, että aihe on iso tabu. Miksi?

***

Tässä yhteydessä haluan kiittää seuraavia henkilöitä:

Aivokasvainfoorumin ylläpito ja käytäjät
Ambiuksen väki
Eve Backas
Heikki Joensuu
Erkki Lammi
Katri Lammi
Pirkko Lammi
Janne Nurminen
Simo Pelanteri, THL
Markku Rantanen
Merine Rantanen
Mia Rantasalo
Johanna Sipovaara ja Töölön sairaalan väki

Tein perjantaina englanninkielistä puhelinhaastattelua. Kesken haastattelun nauhurista loppuivat yllättäen paristot. Mitä noheva toimittaja tekee tällaisessa tilanteessa? Vaihtaa tietenkin sujuvasti yhdellä kädellä varaparistoja nauhuriin, kuuntelee toisella korvalla, mitä haastateltava puhuu puhelimessa ja kirjoittaa jäljelle jääneellä kädellä muistiinpanoja lehtiöön.

Tai sitten se meni niin, että koko touhu oli yhtä sähellystä, mutta varaparistojen ansiosta haastattelu ei muuttunut täysin katastrofiksi.

Onneksi lukijat eivät lehteä lukiessaan tiedä, millaisissa tilanteissa sitä on toimitettu.

Aamulla bussissa mietin, mikä voisi olla kova hyvä uutinen. Kovat uutiset kun ovat viime aikoina tuntuneet olevan erittäin ikäviä. Kauhajoella on ammuttu, talouskriisi pahenee tai insuliinisurmista syytetyn naisen oikeudenkäynti etenee.

Kello 12 sain vastauksen pohdintaani. Kaikkien päivälehtien etusivut menivät uusiksi. Oman työpaikkani, Aamulehden sunnuntaitoimituksen julkaiseman Asiat-liitteen kansi meni uusiksi. Yht’äkkiä lehteen piti kovalla kiireellä haalia juttuja äkillisestä uutisaiheesta.

Martti Ahtisaari on saanut Nobelin rauhanpalkinnon. Vihdoin!

Se on kova hyvä uutinen. Lämpimät onnitteluni presidentti Martti Ahtisaarelle.