Tein perjantaina englanninkielistä puhelinhaastattelua. Kesken haastattelun nauhurista loppuivat yllättäen paristot. Mitä noheva toimittaja tekee tällaisessa tilanteessa? Vaihtaa tietenkin sujuvasti yhdellä kädellä varaparistoja nauhuriin, kuuntelee toisella korvalla, mitä haastateltava puhuu puhelimessa ja kirjoittaa jäljelle jääneellä kädellä muistiinpanoja lehtiöön.

Tai sitten se meni niin, että koko touhu oli yhtä sähellystä, mutta varaparistojen ansiosta haastattelu ei muuttunut täysin katastrofiksi.

Onneksi lukijat eivät lehteä lukiessaan tiedä, millaisissa tilanteissa sitä on toimitettu.

Havaintovihko jää tänään noin 2,5 kuukautta kestävälle tauolle. Aion vetää henkeä ja pitää vapaata bloggaamisesta loppuvuoden. Palaan taas ensi vuoden puolella hämmästelemään maailman menoa.

Blogin tekstit ovat tauonkin aikana kommentoitavissa ja blogi pysyy auki, vaikka uusia kirjoituksia ei ilmestykään.

Tauon aikana voit lukea satunnaisesti ilmestyviä kolumnejani Aamulehden Asiat ja Ihmiset -liitteistä.

Mukavaa loppuvuotta blogini lukijoille. Nähdään!

Aamulla bussissa mietin, mikä voisi olla kova hyvä uutinen. Kovat uutiset kun ovat viime aikoina tuntuneet olevan erittäin ikäviä. Kauhajoella on ammuttu, talouskriisi pahenee tai insuliinisurmista syytetyn naisen oikeudenkäynti etenee.

Kello 12 sain vastauksen pohdintaani. Kaikkien päivälehtien etusivut menivät uusiksi. Oman työpaikkani, Aamulehden sunnuntaitoimituksen julkaiseman Asiat-liitteen kansi meni uusiksi. Yht’äkkiä lehteen piti kovalla kiireellä haalia juttuja äkillisestä uutisaiheesta.

Martti Ahtisaari on saanut Nobelin rauhanpalkinnon. Vihdoin!

Se on kova hyvä uutinen. Lämpimät onnitteluni presidentti Martti Ahtisaarelle.

Tervetuloa katsomaan luontokuvanäyttelyäni Jyväskylän Lyseon lukiolle!

Ennen myrskyä ja muita tuokiokuvia

Esittelen Jyväskylän Lyseon lukion 150-vuotisjuhlien yhteydessä luontokuviani vuosien varrelta Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Mukana on lähinnä maisema-, nisäkäs- ja lintukuvia. Niitä kaikkia yhdistää yksi piirre: kuvat on taltioitu intohimosta luontoon.

Näyttelypaikka: Jyväskylän Lyseon lukion ruokasali.
Aika: 22.9.-31.10.2008.
Yhteystiedot: Jyväskylän Lyseon lukio, Yliopistonkatu 13, Jyväskylä.
Näyttely avoinna: ma-pe klo 8-18.

Olin viime viikolla tiistaista torstaihin Kauhajoella seuraamassa murheellisen kouluampumisen seurauksia. Kirjoitin Kauhajoelta nettiuutisia sekä reportaasin Aamulehden Asiat-liitteeseen.

Olen ollut sen jälkeen vihainen itselleni siitä, etten riittävän huolellisesti seurannut Jokelan jälkeen viranomaisten ja yhteiskunnan toimintaa kouluampumisten estämisessä. Unohdin perustehtävän, joka minulla on toimittajana.

Saman virheen näytti tehneen muukin media. Kauhajoen traagisten tapahtumien jälkeen kaikille tuli jotenkin ihmeellisenä yllätyksenä, ettei aselaki ole vuodessa mihinkään muuttunut ja että nuorten mielenterveuspalvelut eivät asiakkaiden arkikokemuksen mukaan ole yhtään paremmalla tolalla kuin Jokelan aikaankaan.

Arvoisat kollegani. Jos me emme kirjoita nuorten miesten pahoinvoinnista, kukaan muukaan ei sitä tee.

Arvoisat kollegani. Me emme saa unohtaa Jokelaa tai Kauhajokea. Me emme saa siivota kouluampumisia pois uutisista sen vuoksi, että aiheet ovat surullisia, yleisö on niihin jo kyllästynyt ja Big Brotherista saa tehtyä uutisia helpommin.

On ilahduttavaa huomata, että Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Antero Mukka on kanssani samaa mieltä. Mukka kirjoitti maanantain Helsingin Sanomissa:

“Median tehtävänä oli valvoa, että Jokelan opit näkyisivät, kun poliitikot jakavat budjettirahaa ja säätävät lakeja. Nyt meillä toimittajilla on yksitoista vakavaa syytä hoitaa urakkamme tällä kertaa loppuun asti.

Tragedian syitä ja seurauksia pitää vatvoa senkin jälkeen, kun moni haluaisi unohtaa kaiken.”

Meidän toimittajien ja koko yhteiskunnan on pidettävä huoli siitä, ettei enää tule yhtään kouluampumista.

Lupasin Olli Sulopuistolle, että kirjoitan blogiini, miten syntyi reportaasi judoka Nina Koivumäen valmentautumisesta Pekingiin. Lunastan nyt lupaukseni.

Lue lisää »

Viime tammikuussa pääsin käsiksi projektiin, josta muodostui yksi urani kohokohdista. Pidän siitä, että saan paneutua asioihin kunnolla, ja nyt siihen oli oiva tilaisuus.

Seurasimme valokuvaaja Jukka Ritolan kanssa olympiajudoka Nina Koivumäen elämää puolen vuoden ajan. Kerrankin oli riittävästi aikaa kerätä aineistoa, jota kertyikin lopulta tuhansien kuvien ja lukuisten muistilehtiöiden verran.

Lopputulos on nähtävissä Aamulehden tämän sunnuntain Asiat-liitteessä verkossa ja paperilla.

Tiedän olevani pikkumainen ja ns. veemäinen, mutta kiinnitin huomiota mielenkiintoiseen yksityiskohtaan. Pohjalainen julkaisi 5.8. pääkirjoituksen, jossa se pohti ruoan jakamista hyväntekeväisyyteen. Lähes kaikki kirjoituksen tiedot oli lainattu Aamulehdestä, mutta pääkirjoituksen raapustanut toimittaja ei silti vaivautunut mainitsemaan lähdettään.

Pääkirjoituksen loppupuolella esiintyy mm. nimetön päivittäistavarakauppiaiden yhdistyksen toimitusjohtaja, jonka “lehtilausunnossa” mainitsemiin asioihin kirjoittaja viittaa.

Ehkä olen väärässä. Ehkä tiedot tippuivat Pohjalaisen toimitukseen taivaasta tai ehkä toimittaja näki enneunen, jossa nimetön toimitusjohtaja ja muut Aamulehden ruokajuttuun haastattelemat ihmiset puhuivat Pohjalaisen toimittajalle. Meidän jutussamme toimitusjohtajalla oli muuten vielä nimi.

Että näin Vaasassa.

Tässä työssä et voi ikinä aamulla arvata, mitä päivän aikana ehtii tapahtua. Tänään oli aika hämmentävä työpäivä. Aloitetaanpa alusta.

Olin heinäkuun loppupuolella Virossa mielenkiintoisella työkeikalla, jossa pääsin seuraamaan suomalaisen ylijäämäruoan jakelua Viron venäläisille köyhille. Tein valokuvaaja Tatu Blomqvistin kanssa aiheesta reportaasin ja uutisen Aamulehden viime sunnuntain numeroon.

Tänään kävi ilmi, että Venäjän valtion omistama sanomalehti Rossiiskaja Gazeta oli tehnyt jutustamme uutisen, jossa asian kärki oli kääntynyt ihan päälaelleen: lehden mukaan suomalaiset myrkyttävät venäläisiä köyhiä lähettämällä Viroon vanhentunutta ruokaa.

Aamulehden sunnuntaitoimituksen esimies Matti Posio kirjoitti venäläisten jutusta vastaavasti uutisen Aamulehteen. Venäläislehden uutiselle voi pelkästään nauraa, koska siinä oli hyvin kummallisia väitteitä. Matti Posio kirjoittaa:

“Rossiiskaja Gazetan mukaan onkin syytä epäillä, että ‘ystävällismielisten suomalaisten’ Viroon tuomaan pilaantuneeseen ruokaan laitetaan uudet päiväykset ja se myydään sitten venäläisille täydellä hinnalla Viron kaupoissa.

Lehti myös arvelee, että avustusruoka saattaisi myrkyttää ihmisiä Viron sairaaloissa. Silloin suomalaisten uhriksi voi lehden mukaan joutua venäläisten lisäksi myös virolaisia.”

Mitään todisteita lehdellä ei tietenkään ole, mutta se ei ole häirinnyt jutun julkaisua. Totuudenmukaisuus tosin harvoin onkaan propagandan tarkoitus.

Aiheesta muualla mediassa:

Alkuperäisen jutun siteerausta:
Iltalehti + keskustelu
Baltic Business News
Postimees
Pohjalainen
Kaksplus-lehden keskustelu

Reagointia venäläislehden uutiseen:
Helsingin Sanomat + keskustelu
MTV3:n Kymmenen uutiset
YLE
Iltalehti
Iltasanomat
Pravda
STT
Vauva-lehden keskustelu
Ärileht, ensimmäinen juttu + Ärileht, toinen juttu

Jatkojuttuja ruoka-apukuljetuksista:
Helsingin Sanomat

Pitää sitä kai täällä blogin puolellakin vähän juhlistaa, että olen nyt naimisissa Alman kanssa, kuten oheisesta, tämän päivän Aamulehdessä ilmestyneestä uutisesta käy ilmi. Polttareita ei järjestetty, mutta sanotaan nyt juhlan kunniaksi kippis.