Kauppalehden toimituksen Uutisblogi on ollut hyvää luettavaa. Analyyttisiä, vetävästi tehtyjä blogikirjoituksia on ollut ilo lukea, vaikka niiden tyylilaji toki onkin enemmän kolumni kuin tavanomainen blogikirjoitus. Silti en voinut välttää hymyä huulillani, kun lueskelin Miia Savaspuron 4.4. julkaistua kirjoitusta “Järki ja tunteet”. Pari sitaattia:

“Viikko sitten kirjoittamani blogi asuntovelallisen salakavalasti lisääntyvästä ahdistuneisuudesta herätti niin paljon asiantuntevaa keskustelua, että jatkan vielä samalla teemalla.

(…)

Edellistä blogiani kommentoinut Markus Bunders kirjoitti, että teoreettisesti kotitalouksien velkaantumisinto kertoo tulo-odotusten pysyvästä kasvusta ja kysyi, mistä tämä odotus kumpuaa.”

Anteeksi, Miia, mutta blogi on tämä kirjoitusten kokonaisuus, jota julkaistaan verkossa. Yksittäiset kirjoitukset ovat… vaikka nyt sitten kirjoituksia. Eihän tv-uutisissakaan sanota, että “viikko sitten julkaisemaamme televisiota kommentoitiin” tai “edellinen televisiomme oli hyvin suosittu”.

Tein tänään tärkeän päätöksen. En voi loputtomiin blogata ilman, että blogini tuottaa taloudellista hyötyä. Niinpä panin pystyyn keräyksen. Jos pidät blogistani, anna minulle tippi! Voit valita itsellesi sopivan summan ja olla tyytyväinen: tämä tippi ei mene lähimpään kapakkaan (pois se minusta) tai kaikkeen turhaan (miten niin uudet hienot kameravekottimet ovat turhia?). Minulle tippaamasi rahat päätyvät suoraan YLE:n hyvä -keräykseen.

Lue lisää tempauksestani… mutta vain jos pidät blogistani!

Lue lisää YLE:n hyvästä

Mediatutka-kirjoitukset näkyvät jatkossa sittenkin tämän blogin etusivulla. Tajusin, että niiden piilottaminen pelkän linkin taakse sotkee sopivasti erilaisia palveluita, jotka seuraavat blogin päivityksiä. Käyttäjä saattoi päätyä blogiin päivitysilmoituksen myötä ilman, että näki mitään uutta.

Päätän raporttini täältä konehuoneesta tähän.

Olen aikojen kuluessa joutunut poistamaan muutamia viestejä blogin kommenteista. Tässä muutama periaate, joista pidän moderoinnissa kiinni.

• Kommenttien on käsiteltävä blogikirjoitusta. Kommenttipalstaa ei saa käyttää “ilmoitustauluna”, poliittisen agitaation välineenä tai roskapostin levittämiseen. Kommenttien tarkoitus on keskustella blogissa käsittelemistäni aiheista ja vaikka keskustelu helposti polveileekin, täysin asiaan liittymättömät kommentit poistetaan.
• Kommenteissa mahdollisesti esiintyvä alatyylinen kielenkäyttö siivotaan pois.
• Kommenttien on ehdottomasti noudatettava Suomen lakia ja sananvapautta koskevia rajoituksia.

Konehuoneesta päivää! Viimeisten parin tunnin aikana blogissani on esiintynyt kaikenlaisia häiriöitä erinäisten säätötoiden vuoksi.

Ajattelin käynnistää blogissani pienimuotoisen Mediatutkan, johon kokoan sellaisia lehti-, tv- ja radiojuttuja, joista olen pitänyt tai jotka ovat herättäneet kysymyksiä. Luvassa on siis kehuja kolleegoille ja pienimuotoista kritiikkiä. Mediatutkan ilmiannot eivät näy blogin etusivulla, mutta ne saa klikattua auki etusivun ylälaidassa näkyvän linkin kautta. Saman linkin kautta pääsee muuten myös bjorksten.fi-pääsivuille sekä viestintäyritykseni www-sivuille.

Samalla tulin muuten päivittäneeksi blogin ilmeen. Kesä, tervetuloa!

Jari Lindholm ihmetteli blogissaan, miksi kaupalliset radiokanavat käyttävät esimerkiksi TiedoteDeski Finlandin aineistoa. Kyseinen yritys tarjoaa muiden yritysten ja julkishallinnon kustantamia radiojuttuja ihan täysin ilmaiseksi radiokanavien käyttöön. Lindholm kummasteli sitäkin, miksi radiossa haastateltavia valitaan sen perusteella, kuka sattuu olemaan suurin mainostaja kanavalla.

Radio Helsingin Paula Salovaara vastasi, että heidän kanavallaan tällaista käytäntöä ei ole:

“Radio Helsinki ei koskaan käytä toimituksen ulkopuolelta tullutta ilmaismateriaalia (…), eikä asia ole edes ollut harkinnassa. Kaikki haastattelut tehdään journalistisin perustein. (…) Radio Helsingissä ei myöskään koskaan tehdä mainosdiilejä, joissa luvataan mainostilan ostajalle ohjelma-aikaa kaupan päälle.”

Tuota… te ette ole ilmeisesti ikinä kuunnelleet sellaista melko suurta radiokanavaa kuin Radio Nova? Viime kesänä ruohoa leikatessani kuuntelin usein Novaa, jossa oli iltaisin sellainen mukavan kevyt tietokilpailu, jonka avulla mainostettiin muuatta maalivalmistajaa. Enkä ole vielä unohtanut sitä legendaarista vanhojen ystävien etsintäohjelmaa, joka oli melko suora numeronhakupalvelun mainos.

Näitä mainoksia ei ollut erotettu kanavatunnuksilla, ne olivat osa “journalistista” lähetysvirtaa. Näin siis yhdellä Suomen suurimmista radiokanavista. Ja vielä kanavalla, joka kehuu olevansa “uutisradio”.

Novan mainoskilpailut olivat hyviä, koska ne ärsyttivät sen verran, että ruoho tuli leikattua nopeasti ja tehokkaasti. Hyvää äänitapettia työhön siis.

Miika Leinonen kehittelee Kynämies-blogissa maailman parasta aloitussivua pankille (versio 1 ja versio 2). Yksinkertainen on kaunista: Leinosen ehdotus tuntuisi todella toimivalta minkä tahansa pankin aloitussivuna.

Valitettavasti liian hyvä on harvoin totta. Niin ei nytkään. Leinosta ei ole kukaan vielä palkannut kehittelemään yhdenkään pankin sivuja.

Blogit ovat jännä uusi keksintö. Niitä selatessa olo on välillä kuin Liisalla tai Lassella Ihmemaassa. Blogit vilisevät sisäpiirivitsejä, kummallisia nimimerkkejä, alatyylisiä tekstejä (niitä löytyy paljon), puhdasta huiputusta, katkeraa tilitystä ja niin edelleen.

Koko suomalainen blogikulttuuri on tavallaan syntynyt muutamien suurkaupungeissa asuvien aktiivien, siis yksityishenkilöiden ympärille. Jossain vaiheessa blogikirjoittamisen suosio vain alkoi laajeta niin paljon, että ilmiöstä on tullut netin vahvaa valtavirtaa. Varsinkin tiedotusvälineet ovat kilvan perustaneet uusia blogeja viimeisen parin vuoden sisällä, koska se nykynäkemyksen mukaan auttaa mediaa parantamaan lukijasuhdettaan.

Helsingin Sanomien Maija Aallon mielestä mediatalojen pitäisi jatkuvasti seurata “blogosfääriä” ja raportoida siitä, mitä “siellä” kirjoitetaan.

Koko blogikulttuurin ongelma yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsoen on kuitenkin siinä, että blogeissa on edelleen todella paljon henkilökohtaisiin www-sivuihin rinnastettavia palstoja, joiden sisällön ei pitäisi ylittää uutiskynnystä. Näillekin sivuille on tilauksensa blogikirjoittajien ystäväpiireissä, mutta jos media alkaa säännöllisesti ja aktiivisesti seurata netin blogikirjoittelua, voi käydä niin, että helposti annetaan liikaa huomiota kuriositeeteille.

Maija Aalto nostaa esille Aamulehden SU Asiat -liitteen, joka mainiosti tekee joka viikko blogien mielipidekirjoittelusta loogisen yhteenvedon. Poiminnat liittyvät kuitenkin yleensä ajankohtaisiin aiheisiin ja sitaatit ovat kuin pieniä, korkeatasoisia mielipidekirjoituksia. Aamulehti toimii tässä portinvartijana harkitusti – mitä tahansa keskustelua ei lehden palstoille nosteta.

Riittäisikö “blogistanissa” aineistoa laajempaankin seurantaan? Ehkä, ehkä ei. Sillä niin hyviä ideoita kuin vaikkapa internetin kirjeenvaihtajat ovat, ne saattavat vääristää näkökulmaamme väittämällä, että netin blogit tai internet ylipäätään olisi jatkuvasti se kaikkein tärkein uutinen.

“Blogistan” ja “blogosfääri” osoittavat muuten termeinä, kuinka nopeasti pienen piirin puuhastelusta on kasvanut koko kansan suosittu harrastus. Suosiostaan huolimatta blogikulttuuri on vielä kehittymätöntä, kun kerran edes oikeasti kansantajuisia termejä ilmiölle ei ole keksitty. Keksitäänpä näiden sanojen tilalle jotain muuta!

Välillä internetissä tulee vastaan huvittavia yksityiskohtia. Tällä kertaa eteen sattui ennestäänkin tuttu SDP:n kansanedustajan Susanna Rahkosen blogi, jossa hän rikkoo tekijänoikeuslakia, jota on itse ollut säätämässä. Jonkin sortin paradoksi, eikö?

Rahkonen on kopioinut blogiinsa internetistä kuvia ja käyttää niitä tekstiensä kuvituksena. Tämä ei kuitenkaan ole sallittua, vaan on yksiselitteisesti tekijänoikeuslaissa kiellettyä.

Päivitys 16.38: Susanna Rahkonen vaihtoi palautteen perusteella sivuilleen itse ottamansa kuvan.

Nyt joulukuussa kolme kiinnostavinta hakua tämän sivuston lukijoiden keskuudessa ovat olleet

• Susan Kuronen
• naurava vauva
• veteraanin itsemurha

Tiedot perustuvat sivujen käyttäjälogeihin. Vielä marraskuussa luontokuvatkin jaksoivat kiinnostaa.