Hyvät ihmiset, jos kävelette illalla pimeällä valtatiellä, käyttäkää heijastinta, kiitos. En halua ajaa päällenne.

“Klikkaa tästä ja muuta äidinkielesi ruotsiksi. Aloita elämä suomenruotsalaisena ja saat uskomattomia etuja:

• Ei enää koskaan pakkoruotsia
• Paremman ja onnellisemman elämän
• Takuuvarman hallituspuolueen
• Rahaa tyrkyttäviä säätiöitä
• Ohuemman sanomalehden tuoman ajansäästön
• Maamme-laulun alkuperäiskielellä
• Täyden hyödyn kaksikielisistä katukylteistä”

Näin ilmoittaa Yle Radio X3M:n toimittajien perustama Hurriksi.fi-palvelu.

Suomenruotsalaisilta ei kyllä puutu huumorintajua.

“Kaikilla ihmisillä olisi hyvä olla, jos he rakastaisivat toisiaan. Rakastaminen näkyy silmistä, silloin on hyvät ja hienot silmät, kun rakastaa. Aikuisten pitäisi halia ja pussata paljon enemmän, sillä lailla lapsetkin oppivat. Meillä halataan paljon ja pussataankin.”

Helsinkiläinen päiväkotilainen Akseli Katajisto Helsingin Sanomissa tänään.

“Unfortunately, I am none of the Anu Partanens who have: translated foreign literature into Finnish; worked at the Etelä-Saimaa newspaper; taken part in the Pirkanmaa Writing Competition; been involved in the Arto Paasilinna Society (a crazy Finnish novelist); worked as the secretary of the Väinö Linna Society (a distinguished Finnish novelist); competed in the Suuri seikkailu (The Great Adventure) reality TV series or spent time in Ireland in 1996. If you are trying to find one of these Anu Partanens, I must with regret advise you to move along.

If, on the other hand, you happen to be the Anu Partanen who was some years ago standing in line in front of Vuorikatu 20, Helsinki for the entrance exams of the Faculty of Law at Helsinki University and who is originally from the Kerimäki area, Jukka is looking for you. Please send me a message, and I will forward your contact info to Jukka.”

Entinen Imagen toimittaja Anu Partanen internet-sivuillaan.

Seurasin viime kesänä perhettä bussissa. Muutamalla alle kouluikäisellä lapsella oli paljon kysymyksiä, muun muassa:

• “Mitä konsertti tarkoittaa?”
• “Voiko maailma loppua (jossain)?”
• “Miten sanotaan ranskaksi hyvää iltaa?”

En kuullut vastauksia, mutta luulen, etteivät aikuiset tienneet ihan kaikkea.

Luen useimmiten syödessäni. Tänään illallista suuhun työntäessäni eteen sattui Helsingin Sanomien aamun lehden takasivu. Sieltähän löytyi kaikkea jännää pienellä präntättyä.

Tv-ohjelmatiedoissa kerrottiin, että Yle Teema lähettää “Francon aika – näin sen koimme” -draamasarjaa tänään puolitoista tuntia. Ja kas vain, nyt on menossa osa 88. Ylen internet-sivuilla kerrotaan, että sarjaa lähetetään kolmesti viikossa ja että osia on tilattu Suomeen yhteensä 120. Siis ihan oikeasti: mikä vitsi tämä on? Puolitoistatuntinen tv-draamapläjäys kolmesti viikossa ja osia yhteensä 120? Kuka tuota sarjaa oikeasti katsoo? Eläkeläisilläkin on nykyään kiire.

Samalla sivulla K-Rauta mainosti WC-istuimia. Muuten hyvä, mutta ihanko oikeasti kauppa tarjoaa WC-kannen lisähintaan? Samalla analogialla autokauppa mainostaisi näin: nyt edullinen uusi Ford Fiesta vain 7 000 euroa. Ratti lisähinnasta.

Olisi kiva tietää, mikä on lopulta WC-pöntön todellinen hinta.

“Taas se kuului radiosta: köyhän ei kannata ostaa halpaa. Onkohan se vielä vasenmielisempi sanonta kuin: itku pitkästä ilosta.

Jos nämä ovat kansanviisauksia, niin kansa ei vaikuta kovin viisaalta. Onnettomuus ei johdu edeltävästä onnesta, ilo ei aiheuta itkua.

Ensimmäistä viisautta käyttävät ihmiset, joilla on ollut varaa hankkia laadukasta ja kestävää ja jotka ovat tulleet maksaneeksi siitä tavallista enemmän. Köyhät eivät sitä käytä.”

Ilkka Malmberg Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä 7.11.2009.

Kanadalainen pariskunta halusi ottaa itsestään potretin kivoissa vuorimaisemissa. Yllättäen paikalle tupsahti orava, joka halusi myös kuvaan. Orava oli luultavasti kiinnostunut kameran äänistä ja tuli katsomaan, mitä tapahtuu.

Sain aamulla puhelinsoiton äidiltäni, joka oli nähnyt naapurinsa kanssa takapihan puussa pöllön. Pöllö nökötti oksalla parin metrin korkeudessa, pälyili ympärilleen eikä juuri liikkunut.

Vanhempani asuvat omakotitaloalueella Jyväskylässä, melko keskellä kaupunkia. Pöllöt kaupunkialueella eivät ole sinänsä harvinaisia, mutta eipä meidän pihapiirissämme ole aiemmin pöllöjä näkynyt. Veljeni kuvasi pari videonpätkää (video 1 ja video 2) pöllöstä.

Kuvia tutkimalla selvisi, että pöllö oli sarvipöllön poikanen. Se kyyhötti puussa tuntikaupalla ja näytti nukkuvan. Periaatteessa pöllönpoikasten kuuluu tehdäkin niin juuri tällä hetkellä. Emot ruokkivat niitä puuhun. Tätä pöllöä emo ei kuitenkaan näyttänyt ravitsevan. Olikohan se eksynyt liian kauas pesäreviiriltä?

Sarvipöllöstä pihassa tuli lopulta poliisiasia. Vanhempieni naapuri oli soittanut pelastuslaitokselle (tuloksetta) ja lopulta 112:een, josta oli vastattu, että näistä asioista voi aina ilmoittaa hätänumeroon.

(Siis hetkinen, 112:een pöllöstä puussa? Kylläpä yhteiskunta nyt palvelee!)

Poliisipartio oli ilmestynyt paikalle puolessa tunnissa. Tässä vaiheessa elettiin jo keskiviikkoiltaa. Sarvipöllö oli ilmeisen aliravittu, koska se putosi puusta kuolleena maahan. Lokit olivat käyneet sitä jo aiemmin nokkimassa.

Poliisit nakkasivat pöllön maijaan ja lähtivät kuljettamaan sitä miehelle, joka täyttää eläimiä. Sarvipöllö päätyy siis näillä näkymin museoon ja ikuistetuksi jälkipolville.

Keskisuomalaisen juttu aiheesta

Veljeni kuvaama pidempi videonpätkä yhdestä pöllöpoikasesta

“Kodissa on lopulta aina jokin vikana. Se on ahdas, sijaitsee väärässä kaupunginosassa, väärällä puolella maata, hölmöjen naapureiden välissä, alla tai päällä, liian kaukana kaikesta tai epämiellyttävän lähellä kaikkea.

Siellä joutuu tulemaan toimeen yhdellä tai on pakko ajaa kahdella autolla. Lapsilla ei ole kavereita, tai niitä on liikaa. Silloin on pakko ruuvata ovikello irti, jotta naapurin seitsemänvuotias teromarkopetteri ymmärtäisi lopettaa ovikellonrämpytyskampanjansa. Naapuritkin kirjoittavat nimettömät lappunsa niin epäselvällä käsialalla, ettei kaikista solvauksista saa kunnolla selvää.”

Toimittaja Edith Ahola Aamulehden Koti & asuminen -sivulla 10. tammikuuta 2009.