Raikuvat aplodit Helsingin Sanomille. Lehti on taas osoittanut tutkivan journalismin tasonsa erinomaiseksi vaalirahakohun yhteydessä. Aamu aamun jälkeen lehti tarjoilee lukijoilleen uutta tietoa erityisesti keskustan salatuista rahoituskuvioista.

Kiitos tästä, kollegat.

Aplodit myös Ylen Kirsi Skönille, joka aloitti vaalirahakohu-uutiset viime vuoden keväällä ja jatkoi sitä tänä vuonna.

Tarja Halonen “ei ole valmis ottamaan kantaa” lakiesitykseen, joka heikentäisi toimittajien lähdesuojaa. Taannoin Halonen oli kyllä valmis ottamaan kantaa naisvarusmiesten simputukseen. Sitä ennen Halonen ei ole ottanut kantaa miesvarusmiesten simputukseen.

Todella valikoivaa kannanottoa.

Nettiin kirjoittavien toimittajien pitäisi mennä äidinkielen kertauskurssille. Verkkolehdistä löytyy nykyään tusinakaupalla uutisia, joissa on mitä kummallisimpia kirjoitusvirheitä. Nyt en puhu inhimillisistä lipsahduksista, vaan virheistä, jotka osoittavat, että toimittaja ei yksinkertaisesti osaa kirjoittaa hyvää suomea.

Tänä aamuna Keskisuomalaisen verkkosivuilla julkaistiin uutinen, jossa kerrottiin Lilja-koppelosta. Kyseessä on metsonaaraan pesintä, jota seurataan nettikameran kautta. Uutisessa Lilja-koppelo oli kirjoitettu kolmella eri tavalla: liljakoppelo, Liljakoppelo ja Lilja-koppelo.

Miten ihmeessä kyseisen yhdyssanan voi kirjoittaa väärin? Kysyn vaan.

“Olivian konseptin idea on auttaa lukijaa tekemään hyviä päätöksiä sekä pienissä että suurissa kysymyksissä. Missiomme on nostaa esiin hyviä asioita. Kritisointi ei sovi konseptiin. Meillä ei ole juttupaikkaa, jossa näin voisi tehdä.”

Olivia-lehden päätoimittaja Niina Leino Journalisti-lehdessä.

“Näen naistenlehden enemmänkin kaverisuosituksena, lähestymme asioita positiivisen kautta.”

Annan päätoimittaja Emma Koivula Journalisti-lehdessä.

Havainto toimittajan elämästä, osa 1: Jonkun tietyn yliopiston tutkijan tavoittaminen yhdellä puhelinsoitolla on yhtä epätodennäköistä kuin lottovoitto.

Sain aamulla puhelinsoiton äidiltäni, joka oli nähnyt naapurinsa kanssa takapihan puussa pöllön. Pöllö nökötti oksalla parin metrin korkeudessa, pälyili ympärilleen eikä juuri liikkunut.

Vanhempani asuvat omakotitaloalueella Jyväskylässä, melko keskellä kaupunkia. Pöllöt kaupunkialueella eivät ole sinänsä harvinaisia, mutta eipä meidän pihapiirissämme ole aiemmin pöllöjä näkynyt. Veljeni kuvasi pari videonpätkää (video 1 ja video 2) pöllöstä.

Kuvia tutkimalla selvisi, että pöllö oli sarvipöllön poikanen. Se kyyhötti puussa tuntikaupalla ja näytti nukkuvan. Periaatteessa pöllönpoikasten kuuluu tehdäkin niin juuri tällä hetkellä. Emot ruokkivat niitä puuhun. Tätä pöllöä emo ei kuitenkaan näyttänyt ravitsevan. Olikohan se eksynyt liian kauas pesäreviiriltä?

Sarvipöllöstä pihassa tuli lopulta poliisiasia. Vanhempieni naapuri oli soittanut pelastuslaitokselle (tuloksetta) ja lopulta 112:een, josta oli vastattu, että näistä asioista voi aina ilmoittaa hätänumeroon.

(Siis hetkinen, 112:een pöllöstä puussa? Kylläpä yhteiskunta nyt palvelee!)

Poliisipartio oli ilmestynyt paikalle puolessa tunnissa. Tässä vaiheessa elettiin jo keskiviikkoiltaa. Sarvipöllö oli ilmeisen aliravittu, koska se putosi puusta kuolleena maahan. Lokit olivat käyneet sitä jo aiemmin nokkimassa.

Poliisit nakkasivat pöllön maijaan ja lähtivät kuljettamaan sitä miehelle, joka täyttää eläimiä. Sarvipöllö päätyy siis näillä näkymin museoon ja ikuistetuksi jälkipolville.

Keskisuomalaisen juttu aiheesta

Veljeni kuvaama pidempi videonpätkä yhdestä pöllöpoikasesta

Syövät ja aivokasvaimet ovat olleet viime aikoina kovasti esillä julkisuudessa. Ensin sittemmin kadonneen SIG-yhtyeen solistin Matti Inkisen päästä löytyi aivokasvain. Nyt tänä viikonloppuna iltapäivälehdet ovat herkutelleet jälleen kasvaindraamalla: Miss Suomen veli sairastaa imusolmukesyöpää.

Me olemme työskennelleet valokuvaaja Jukka Ritolan kanssa saman aiheen parissa, mutta vähän eri näkökulmasta. Seurasimme viime syksystä tähän kevääseen kahta pääkaupunkiseudulla asuvaa naista, Mari Rantasta ja Katri Lammia, joilla molemmilla on aivokasvain. Halusimme kertoa syvällisesti, miltä sairauden kanssa eläminen tuntuu.

Lopputulos julkaistiin tänään Aamulehden Asiat-liitteessä neljän aukeaman reportaasina. Jutun ja siihen liittyvän kolumnin pääsee lukemaan myös verkossa. Mielenkiintoista Rantasen ja Lammin tapauksessa oli, että heidän elämänsä ei ollut pelkästään synkistelyä sairaudesta huolimatta. Mukaan mahtui myös paljon iloa ja jopa ripaus mustaa huumoria.

Pääasia, että näistä asioista puhutaan. Moni aivokasvaimesta kärsivä harmitteli minulle juttua tehdessä, että aihe on iso tabu. Miksi?

***

Tässä yhteydessä haluan kiittää seuraavia henkilöitä:

Aivokasvainfoorumin ylläpito ja käytäjät
Ambiuksen väki
Eve Backas
Heikki Joensuu
Erkki Lammi
Katri Lammi
Pirkko Lammi
Janne Nurminen
Simo Pelanteri, THL
Markku Rantanen
Merine Rantanen
Mia Rantasalo
Johanna Sipovaara ja Töölön sairaalan väki

“Perätön uutinen eduskunnan puhemiehen Sauli Niinistön vaimon Jenni Haukion raskaudesta sai alkunsa inhimillisestä virheestä. Nelosen uutiset kertoi lauantaina verkkosivuillaan, että Haukio olisi viidennellä kuulla raskaana.

Nelosen uutisista kerrottiin myöhemmin STT:lle, että kaksi Jenni-nimistä henkilöä oli mennyt toimituksessa sekaisin. Nelosen toimittaja uskoi haastattelevansa puhelimessa Jenni Haukiota, mutta tosiasiassa hän puhuikin toisen Jenni-nimisen naisen kanssa, joka kertoi odottavansa lasta.”

Aamulehti tänään.

Tunnustan. En koskaan lukenut Iltalehden vanhaa versiota Ilonasta. Uudistunutta Ilonaa olen selannut muutaman kerran. Se ei ole läpeensä huono lehti. Joukossa on muutama hyväkin juttu. Tyypillisesti ne ovat tavallisten ihmisten kiinnostavia tarinoita.

Mutta entäpä nämä?

• Viivi Avellan: Olen usein yksin kotona (No jösses!)
• Onko Maria Lund oikeasti kylmä diiva? (Tässä vedellään vanhoista naruista. Maria Lund on selittänyt nämä samat asiat lähes joka lehdessä jo ajat sitten.)
• Mitä jos miehesi on väärä sinulle? (Tässä vedellään taas samoista vanhoista naruista. Kaikki ihmissuhteisiin liittyvät uskaliaat kysymykset herättävät lukijan kiinnostuksen, joskaan lehden tarjoamat vastaukset eivät ole kovin hyödyllisiä. Vrt. horoskoopit.)
• Jos mielit kesäksi kuntoon, käännä suoraan sivulle 46. (Tämä on naistenlehtien vakioaihe. Eikö asiaa todellakaan ole vielä ehditty käsitellä viimeisen 10-15 vuoden aikana?)

Ja niin edelleen. Lisäksi Ilona ratsastaa seksillä. Sitä löytyy joka numerosta. Enimmäkseen tuntuu, että Ilona on paremminkin lukijan suruna kuin aitona ilona. Luulisi näet, että lukijan aliarviointi ei tunnu kenestäkään kivalta.

Eivätkö naislukijat muka vaadi enempää? Eikö naisille kannata kirjoittaa älykkäästi? Eikö matalin aita ole aina huonoin vaihtoehto?

Pikantti yksityiskohta loppuun: suuren osan Ilonan jutuista näyttää kirjoittavan toimittaja Ilona Haahtela.

“Outoa, että silminnäkijän nimi kerrotaan. Mutta ei kai se sitten nykyisin ole niin nuukaa.”

Nimetön kommentoija Aamulehden uutisessa, jossa haastatellaan omalla nimellään esiintyvää silminnäkijää, joka kertoo ampumavälikohtauksesta Kuopiossa.